Syksyn juhlaviikonloppu on nyt ohi. Perjantaina oli siis työpaikan pikkujoulut ja lauantaina TYYn vuosijuhlat. Melkoiset juhlat olivatkin — molemmat. Vuosijuhlissa lisäjännitystä toi allekirjoittaneen rooli vuosijuhlamarsalkkana. Eikä pieniltä marskin hermoja koetelleilta yllätyksiltä säästytty…

(Onneksi näitä yllätyksiä ei yleisö välttämättä edes hoksannut, kiitos laulunjohtajan, marskin, illan isännän ja juhlaprojektisihteerin saumattoman yhteispelin. Eikä ole syytä väheksyä tietenkään lipunkantajien käsivoimien riittävyyttä samalla, kun marski yritti kuumeisesti etsiä lipunjalkaa takahuoneesta lippujen ollessa jo lavalla…)

Vaan kuka ihme oli mahtanut taas käyttää järkeään ja varata marskille rokotusajan YTHS:lle vuosijuhlien jälkeiseksi maanantaiaamuksi? Hoitaja varoitti, ettei saman päivän aikana sitten tulisi harrastaa liikuntaa.

Voin sanoa, ettei olisi tullut kyllä mieleenkään…

Palveluseteleiden käyttöä on laajennettava. Sitä on tarjottava yhtenä palvelujen järjestämistapana muiden vaihtoehtojen rinnalla. Ideahan on siis se, että palvelusetelillä kaupunki sitoutuu maksamaan asukkaansa yksityiseltä palveluntuottajalta hankkimat palvelut setelin arvoon saakka.

Palvelusetelit lisäävät valinnanvapautta, kun kaupunkilainen voi hankkia palvelun haluamaltaan tuottajalta. Samalla luodaan toimintaedellytykset palveluyrittäjyydelle ja markkinoiden toimivuudelle. Samalla tuetaan myös pienten palveluyritysten työllistämistä. Palveluseteli ei lopeta kaupungin tarjoamia palveluita, vaan antaa kaupunkilaisille aitoja vaihtoehtoja.

Ja ennen kaikkea: se toimii. Iänikuisen jonojen kasvusta valittelun sijasta Helsingissä käärittiin hihat ja ryhdyttiin tekemään epäkohdalle jotain. Hyvä Helsinki!

“Useimmille meistä tärkein syy jäädä Turkuun on työpaikka.”

Näin todettiin eilisen työvoimapoliittisen paneelikeskustelun alkupuheenvuorossa. Itse siis istuin yleisössä, mutta en voinut kuin nyökytellä. Juuri näin se on! Lapsuuden päiväkirjojen kuvitteellinen unelma ”I want to be the best damn lawyer in the world!” ei valitetettavasti taitaisi käydä todeksi Turussa. Oman alan työpaikat kun sijaitsevat lähinnä pääkaupunkiseudulla.

Korkeasti koulutetun työvoiman työllistyminen Turun alueelle on tärkeää. Toki yliopisto kouluttaa osaajia myös muun Suomen tarpeisiin, mutta alati kiihtyvä aivovuoto pitää tyrehdyttää.

Illan todellinen yllätys — eikä niin kovin positiivinen sellainen — oli kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aila Harjanteen kommentti, jonka mukaan kaupungin opiskelijoille tarjoamiin harjoittelupaikkoihin varattuja rahoja jää tänä vuonna käyttämättä.

Kaupungin harjoittelupaikka on arvostettu polku työelämään. Harjoittelupaikan avulla yhä useampi opiskelija voisi työllistyä Turun seudulle. Opiskelijoiden ryhmä 30 000 vaatii, että harjoittelupaikkoja on tarjottava vähintään kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

Mutta miksi rahaa jää sitten yli, vaikka lisäpaikoille on huutava tarve? Vaikea sanoa, mutta veikkaisin kaupungin ja korkeakoulujen yhteistyön puutetta. Kaupungin tarjoamat ja opiskelijoiden vaatimat palvelut eivät kohtaa.

Kaupungin, korkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä on lisättävä. Siitä hyötyy paitsi kaikki nämä osapuolet, myös itse kaupunkilaiset — eritoten opiskelijat. Eiköhän kääritä siis hihat ja ryhdytä hommiin!

EepyBird’s Sticky Note experiment from Eepybird on Vimeo.

(via Linko)

Mökkiloma meni — kuten aavistelin — sään puolesta aika harmaissa merkeissä. Päivät täyttyivät lukiessa vuorotellen Enkeleitä ja demoneita, strategista markkinointia ja uuden yliopistolain luonnosta. Ei siis ehkä ihan perinteistä lomailua, mutta tulipa tehtyä. Toki siinä sivussa tuli sitten grillailtua, saunottua ja uituakin.

Viime viikonloppuna vietettiin sitten huomattavasti kesäisempää päivää Lexin vuoden 2007 hallituksen kanssa. Chillailua-grillailua Ruissalossa, drinkkikierros, Singstaria ja ennen kaikkea loistavat varttisitsit.

Elokuun viimeisellä viikolla joukkoomme saapui myös uudet opiskelijamme. Torstaihin asti esittelimme fukseille ansiokkaasti Turkua ja Lexiä sekä niiden ylivertaista opiskelijakulttuuria. Ja voin sanoa, että hieno uusi Lex-sukupolvi on syntymässä! Vielä kun kastajaisten jälkeen pääsevät Kirkkotielle ja ihastuvat kiihdyttäjä-viihdyttäjä Kikan musiikkiin…

Loman huipennukseksi juhlimme vielä Kokoomuksen Nuorten Liiton 80-vuotista taivalta Suomen vaikutusvaltaisimpana poliittisena nuorisojärjestönä. Hauskaa oli, ja yksi illan kohokohdista oli ehdottomasti grillistä ostettu hampurilainen nimeltään Tarja Halonen. Maistui!

Mutta huomenna se sitten siis taas alkaa. Kello 11 pitäisi leimata kellokortti. Toki lomaa olisin mielelläni jatkanut, mutta niin se vaan on, ettei tämä maa ilman työntekoa pyöri.

Ensi viikolla on tarkoitus suunnata Merikarvialle mökkeilemään. Yksin saaressa, ilman sähköpostia, puhelin kiinni. Tulee tarpeeseen!

Ainoan harmaan pilven — kirjaimellisesti — lomasuunnitelman ylle heittää Hesarin sääpalvelu:

Olen elämäni aikana ollut erilaisissa asiakaspalvelutehtävissä ja tätä nykyä hoidan työkseni usean suomalaisen yrityksen laskutusasiakaspalvelua. Ja siinä ohessa myös maksamatta jätettyjen laskujen perintää. Päivään mahtuu monenlaista tallaajaa.

Suurin osa asiakkaista — monen yllätykseksi jopa perintäpuolella — on fiksuja ja asiallisia. Asiakkaan ongelma tai toive hoidetaan kuntoon, ja molemmille jää hyvä mieli.

Mutta aina joukkoon mahtuu se asiakas, joka saa veren kiehumispisteeseen. Jos asiakas ei millään tavalla itse halua myötävaikuttaa asian ratkaisemiseen, niin yleensä meidän tehtävämme on mahdoton. Laki- tai kuluttaja-asiamiehellä uhkailulla tai vittu-saatanalla ei homma etene ainakaan yhtään sen paremmin.

Onneksi netistä löytyy vertaistukea — Aasiakas.net. Oikeasti suositeltavaa luettavaa — niin asiakaspalvelijoille kuin kaikille meille, jotka jossain joskus asioimme.