Purjelaivat tulivat ja lähtivät. Tall Ships’ Races 2009 pistäytyi kuuden vuoden tauon jälkeen Turussa. Aurajoen ranta täyttyi isoista mastoista ja kansainvälisestä meiningistä. Muutamia kuviakin tuli otettua, ja ne löytyvät galleriasta.

Hiukkasen kyllä harmittaa, ettei tajunnut ottaa lomaa töistä jo ensi viikosta alkaen. Useampaankin alukseen olisi vielä voinut pestautua viimeiselle kilpailuvälille Turusta Liettuan Klaipedaan. Nyt meni hieno kokemus sivu suun…

Kokoomuksen nuoret turkulaiset kunnallisvaaliehdokkaat tempaisivat eilen pystyyn kunnon vaalibileet Night Club Vegasissa. Paikalla oli reipas joukko iloista väkeä ja tunnelma oli katossa.

Samalla kertaa korkattiin Vegasin uusi karaokepuoli, ja moni ehdokas pääsikin kunnon tulikokeeseen mikin varressa. Itse ehdin vetäistä Nylon Beatin aina yhtä loistavan Viimeisen sekä Vicky Rostin perinteisen Sata salamaa. Ja koko elämä räjähtää…

Kaupungin päätös olla myöntämättä 105 000 euron avustusta tappioden kattamiseen on sinänsä ymmärrettävä, kun tietää kaupungin oman rahatilanteen. Sen sijaan kaupungin kiinteistölaitokselle ja Turun poliisilaitokselle on annettava huutia. Kiitos niiden vitkastelun ja vastahankaisuuden, tapahtuma ei päässyt yleisötavoitteeseensa, vaikka vain kaksi vuotta sitten koko tapahtuma oli loppuunmyyty.

UMF:n promoottori Jaakko Parkkari kertoo itse seuraavaa:

UMF jätti maaliskuussa maankäyttölupahakemuksen kiinteistölautakunnalle, mutta lupa myönnettiin vasta kesäkuun lopussa. Tämä johti täysin kestämättömään tilanteeseen; festivaalin markkinointi ja tiedotus myöhästyivät kuukausia.

UMF ja Turun poliisilaitos olivat varsin erimielisiä lähes kaikesta festivaalin toimintaan liittyvästä. — – Kolme päivää ennen tapahtuman alkua poliisilaitos päätti kolminkertaistaa järjestysmiesmäärämme. Järjestysmieskulut nousivat 43 000 euroon, mikä on omiaan kaatamaan koko festivaalin talouden. Poliisilaitoksen päätös on mielestämme sinänsä perusteeton, UMF:in historiassa ei ole ollut koskaan minkäänlaisia lieveilmiöitä: ei järjestyshäiriöitä, varkauksia, pahoinpitelyjä yms. Tänä vuonna järjestyshäiriöitä oli yksi, kun joku tapahtumasta ulkopuolinen oli saanut päähänsä kiivetä aidan yli.

Virkamiesten ja viranomaisten on syytä katsoa peiliin. Näiden ruohonjuuritasolta nousevien tapahtumien merkitys kulttuurielämälle on mittaamaton. Uskon ja toivon, että UMF saa rahoituksensa vielä kuntoon ja pääsemme ensi vuonnakin nauttimaan mainiosta tapahtumasta.

Oli aivan loistava setti! Flipin lisäksi lavalla englanniksi mouhosivat aina yhtä loistava Ismo Leikola sekä uusi tuttavuus Ilari Johansson. Sääli, että tämän illan liput on myyty jo loppuun…

Erilaiset festarit ja kaupunkitapahtumat Stand Up Turusta Ruisrockiin ja Uuden Musiikin Festivaalista ensi vuoden Tall Ships’ Raceen tekevät Turusta loistavan, eloisan kaupungin. Näitä lisää!

Lauantaina turkulaiset ja DBTL:n festarivieraat saivat ihmetellä nuoria limenvihreissä I <3 KOK -paidoissaan. Kyllä, olimme KOKoomusnuorten porukalla kokoontuneet Suomen Turkuun perinteisen Kesäkiertueen merkeissä. (Valitettavasti vain liiton kesäkaara kurvaili jossain päin muuta Suomea…) 

Pienen piknikin jälkeen suunnattiin kiertämään Suomen alkuperäistä pääkaupunkia Amazing Turku -kisan merkeissä. Tiesittekö, että tuomiokirkon kiertäminen perinteisessä tukkihumalajuoksussa on melkoisen raskasta… Minä en tiennyt, mutta nyt tiedän!

Kiima-tiimimme (Cheers Börre, Kouki, entinen-Hentinen ja lopulta moni muukin..!) ansaitun voiton jälkeen olikin aika pelata jälkipelejä terassilla. Oman lisänsä terassitunnelmaan toi tuo kesämiesten kesämies — Ike itse. 

Lopulta fiilistä loi myös Apulanta. Paha ihminen olisi ollut toki poliittisesti paljon kantaaottavampi biisi “ota valta pois”-kertseineen, mutta omiin ykkössuosikkeihini lukeutuivat silti vanhat kunnon Elli ja Irrotetaan käsi.

Valitettavasti kesäkiertuevisiitit jäivät omalta osalta tänä vuonna Turkuun. Tai olisihan tuolla vielä pari vaihtoehtoa jäljellä…

Onko nuorilla unelmia, pohdittiin Porissa viime viikon keskiviikkona SuomiAreenan keskustelutilaisuudessa. Ikuinen ideanikkari Raimo Sailas oli kokenut valaistumisen ja totesi kaikkien maailman ongelmien johtuvan ilmastonmuutoksesta.

Hienoa sinänsä, Raimo, mutta samalla suistit nuoret pois alkuperäisestä puheenaiheesta — unelmista. Kauas pois unohtuivat unelmat omasta kodista, hyvästä työurasta, rakkaista ihmisistä ja muista perusasioista. Emmekö me nuoret enää oikeasti unelmoi — vai emmekö vain usko unelmiimme?

Onneksi Suomen Ylioppilaskuntien Liiton keskustelu Sukupolvet – sota vai sopimus? osoitti, että me nuoretkin osaamme unelmoida, kun saamme siihen mahdollisuuden. Meillä nuorilla on toki suuri vastuu väestön ikääntyessä, mutta meillä on myös omia halujamme ja unelmiamme. Ehkä Sailas halusi harhauttaa keskustelun pois muista meille tärkeistä yhteiskuntamme ongelmista ja pelastaa selkänahkansa?

No, onneksi puoliviikkoinen ei ollut pelkkää politiikkaa, vaan ehdin myös rentoutua Pori Jazzien merkeissä. Perjantaina kuunneltiin Santanaa. Kirjaimellisesti kuunneltiin, sillä Kirjurinluoto oli tupaten täynnä ja näköyhteys lavalle jäi varsin heikoksi. Mutta hyvältä kuulosti!

Lauantaina lähtö Kirjurinluotoon viivästyi melkoisesti sateen takia, mutta lopulta ehdimme paikalle hyvissä ajoin ennen Shaggyn keikkaa. Mary J. Blige oli toki enemmän kuin loistava myös, mutta kyllä parhaat bileet oli Shaggyn aikana. Angel ja It Wasn’t Me vain yksinkertaisesti pistivät jalat vipattamaan — Boombasticista puhumattakaan! Eikä se viiden litran sangriakannu ainakaan tahtia haitannut…

Kesään kuuluvat mansikat, meri, kärpäset, jokilaivat… Ja tietenkin festarit! Oma festarikausi tuli avattua viime viikonloppuna Pohjoismaiden vanhimman rockfestivaalin Ruisrockin merkeissä. Ostin heikkona hetkenä lipun koko viikonlopuksi. Aluksi kadutti hiukan, vaan ei enää!

Ruissalo näytti parhaat puolensa. Aurinko helli, “marjamehu” pysyi mukana ja bändeilläkin oli varsin onnistuneita keikkoja. Omien suosikkien joukkoon poukkasi ainakin Disco Ensemble, uusi punk-tuttavuus Millencolin (yllä) sekä sunnuntain omalta osalta käyntiin veivannut tyttörocktrio Stalingrad Cowgirls.

Hiukan harmittaa tosin se, että Apulannan keikasta kuulin vain puolitoista kappaletta. Keinokakkadiggailun sijasta piti nimittäin kiitää niittylavalle ja Kentin pariin. Tähän oli sorruttava, kun Koff ystävällisesti tarjosi, ahh, ilmaista olutta ja mainion katsomopaikan yläilmoissa.

Mutta kyllä festareista Festarin tekevät aina ihmiset. Siis suuret kiitokset ansaitsevat kaikki mainiotakin mainiommat kanssafestaajat! Ensi vuonna taas uudet kujeet.

Ja sitä ennen toki Pori Jazz ja DBTL!