Vapaan tiedonvälityksen lämpimänä kannattajana päätin heittää työn myös nettiin ladattavaksi. Koko työn voi ladata tästä. Vähemmän kiinnostuneille on tarjolla pelkkä tiivistelmä:

TURUN YLIOPISTO
Oikeustieteellinen tiedekunta

OKSANEN, TEEMU: Tupakkatuotteiden mainonnan rajoitukset tavaramerkkioikeuden näkökulmasta
ON-opinnäyte, 30 s.
Immateriaalioikeus
Toukokuu 2010

Suomen tupakkalainsäädäntö kieltää suoran tupakkamainonnan lisäksi tupakkatuotteiden epäsuoran mainonnan ja myynninedistämisen. Epäsuoralla tupakkamainonnalla viitataan erityisesti ns. tuoteperhemainontaan, jossa tupakkatuotteelle rekisteröity tavaramerkki on lisensoitu käytettäväksi muille tuotteille kuten kelloille, kosmetiikalle tai vaatteille.

Tupakkatuotteisiin liittyy suuri terveyspoliittinen intressi, ja lainsäädännöllä pyritäänkin vähentämään tupakointia ja sen myötä edistämään kansanterveyttä. Oikeuskäytännössä ja ajoittain myös oikeuskirjallisuudessa on otettu erittäin tiukka linja tupakkatavaramerkkeihin pohjautuvaan tuoteperhemainontaan. Markkinatuomioistuin on esimerkiksi useita kertoja kieltänyt Camel Boots
-jalkineiden mainonnan tupakkalain vastaisena.

Tupakkatuotteiden mainonnan rajoitukset puuttuvat kuitenkin merkittävällä tavalla tavaramerkkien haltijoiden tavaramerkkioikeudelliseen suojaan ja jopa näiden perusoikeuksiin, erityisesti omaisuudensuojaan ja sananvapauteen. Kun terveyspoliittisten näkökohtien lisäksi huomioidaan edellä mainitut näkökulmat, tulisi tupakkalain mainonnanrajoitussääntelyä nykykäytännöstä poiketen tulkita niin, että kiellettynä epäsuorana mainontana pidettäisiin tilanteita, joissa selvästi edistettäisiin tupakkatuotteen myyntiä. Käytännössä mainonta voitaisiin katsoa kielletyksi, mikäli siitä selvästi välittyy mielikuva tietystä tupakkatuotteesta.

Aihe on erityisen ajankohtainen hallituksen annettua lokakuussa 2009 eduskunnalle esityksen, jossa tupakkalain mainonnanrajoitussääntelyä tiukennettaisiin edelleen esim. kieltämällä tupakkatuotteiden esilläpito vähittäismyynnissä. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä on esittänyt myös, että tulevaisuudessa tupakkatuotteet pitäisi pakata ns. geneerisiin tuotepakkauksiin, joihin ei saisi painaa kuvamerkkejä ja joissa tuotenimi olisi painettu vakiokirjasimella. Mikäli molemmat ehdotukset tulisivat voimaan, vesittäisivät ne käytännössä kokonaan tupakkatuottajien omistamien tavaramerkkioikeuksien sisällön. Esitys onkin saanut kritiikkiä siitä, että siinä ei ole riittävästi huomioitu sinänsä laillista elinkeinoa harjoittavien tupakkatuottajien oikeuksia taikka kuluttajien oikeutta saada tietoa tuotteista.

Tutkielmassa arvioidaan tupakkalakia tavaramerkkioikeudellisesta näkökulmasta. Kyseinen näkökulma on jäänyt varsin vähälle huomiolle lainsäädäntövaiheessa, mistä syystä tupakkalain mainonnanrajoitussääntely on jäänyt osin epäselväksi.

Avainsanat

Immateriaalioikeus; Kansainvälinen teollisoikeus; Mainonta; Tavaramerkit; TRIPS; Tupakka.

Kokoomusnuorten osalta rekrytointi näyttää lähteneen käyntiin jo parin viime edarivaalivuoden tapaan — sitoutumattomille listoille lähteviä haukkumalla ja uhkailemalla.

Kuten suurin osa blogini lukijoista varmasti tietää, toimin kokoomuslaisuudestani huolimatta TYYssä oman ainejärjestöni puoluepoliittisesti sitoutumattomalla Ryhmä Lexin listalla. Oma valintani oli selvä tämänkin kevään vaaleissa ja kerroin sen avoimesti myös puoluetovereille. Sen jälkeen olikin kiva ottaa seuraavat kuukaudet puukkoa selkään ja kuulla luentoja petturuudesta. (Toki joukossa oli niitäkin, jotka päätökseni ymmärsivät. Suuri kiitos heille!)

Ehdoton lempparini oli toteamus, jonka mukaan “puolueen jäsenrekisteristä löytyy kyllä se erottamisnappikin”. Näiden toteamusten jälkeen on helppo vastata pääsihterin blogissaan esittämään kysymykseen: “Hyppäätkö järveenkin, jos kaverisi pyytää?”

Kyllä todellakin hyppään, jos paikalla on todellisia kavereita!

Miksi sitten valitsin opiskelijatoiminnassa sitoutumattomuuden? Ylioppilaskunnat ovat mielestäni ennen kaikkea opiskelijaliike — ei yhteiskunnallinen maailmanparannuskerho. Ylioppilaskunnan tehtävä on puhua opiskelijan äänellä ennen kaikkea opiskeluun ja opiskelijan arkeen kiinteästi liittyvissä asioissa. Students as such, kuten on tapana sanoa.

Tältä kannalta voin mielestäni vaikuttaa parhaiten oman opiskelijataustani kautta — siis oikeustieteilijänä. Kun kuljen kampuksella, olen ennen kaikkea lexiläinen. Kokoomuslainen ajatuksiltani, mutta lexiläinen hengeltäni.

Puukoista ja puoleesta erottamisuhkailuista huolimatta en kanna kaunaa yhteiskunnalliselle kodilleni, vaan olen mielestäni toiminut edelleen yhteisten arvojen puolesta erityisesti kunnallisella kentällä. (Ja tuskin kukaan voi väittää, että olisin TYYn edarissakaan kovin vasemmistolaisesti esiintynyt…) Mutta toivoisin lämpimästi, että kokoomus lähtisi edes seuraaviin edarivaaleihin uhkailun ja kiristyksen sijasta avoimella mielellä ja vaihtoehtoja tarjoten…

Tästäkin huolimatta tsemppiä vaaleihin kaikille kokoomuksen listoilla — ja myös ainejärjestölistoilla — oleville ympäri maan!

Muoks 23.9.: Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, käytiin edarivaalit Turussa siis jo keväällä. Oman tilanteeni olen puhunut läpi turkulaisten kokoomusnuorten kanssa silloin — jatkamme hyvässä hengessä. Mutta liiton taholta tullut ryöpsäyttely pakotti tämänkin tekstin kirjoittamaan…

Nyt pitäisi vielä pakata ennen parin tunnin yöunia. Huomenna pitäisi nimittäin olla uudistuneella Helsinki-Vantaalla lähtöportilla jo aamukuudelta. Luvassa pieni reissu reitillä Düsseldorf — Bryssel — Rotterdam — Amsterdam — Noordwijk — Amstedam — Duisburg.

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on outo reliikki ja valtiosääntöoikeudellisestikin hankala instituutio, sillä se rajoittaa oleellisesti yhdistymisvapautta, joka on yksi perinteisimmistä perusoikeuksistamme.

Valitettavasti pakkojäsenyys pitänee pintansa uudessakin yliopistolaissa. Näin siitä huolimatta, että perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että asiassa olisi lähtökohtaisesti pitänyt etsiä selkeästi perustuslain mukainen järjestely, joka ei siis olisi rakentunut pakkojäsenyyden varaan. Nyt pakkojäsenyyttä ei juurikaan lakia valmisteltaessa kyseenalaistettu.

Samalla valiokunta huomautti, että hyväksyttäessä pakkojäsenyys ja siihen liittyvät maksut, olisi ollut asianmukaista ottaa lakiin säännökset myös maksun kohtuullisuudesta suhteessa saataviin palveluihin samoin kuin maksusta vapauttamisesta. Tältä osin valiokunta nimenomaisesti viittasi perustuslain 16 pykälään, johon juuri maksuttoman koulutuksen vaatiminenkin usein perustetaan.

Vaikka perus- ja ihmisoikeuksien kannalta kiusallinen tilanne jää siis toistaiseksi kummittelemaan Suomen yliopistoskenessä, niin uskaltaisin kyllä lyödä vetoa siitä, että kymmenen vuoden päästä pakkojäsenyyttä ei enää ylioppilaskunnissa ole.

Vaan kuka uskaltaisi sitä ennen lähteä haastamaan pakkojäsenyyden korkeimmassa oikeusasteessa? Olisi mielenkiintoista nähdä lopputulos…

Uuteen edustajistoon raivasivat odotetusti tiensä kaksi uutta ryhmää: kyltereiden TuKY sekä Humanistilista. Uudet ryhmät veivät luonnollisesti paikkoja lähes kaikilta entisiltä ryhmiltä, ja uuden edarin paikkajako näyttääkin siis seuraavalta (suluissa aiempi paikkamäärä):

• TuKY (kauppakorkea): 6 paikkaa (uusi)
• TYY terveeksi (lääketieteellinen): 6 paikkaa (7)
• Vihreä lista: 6 paikkaa (7)
• Hybridiaani (matemaattis-luonnontieteellinen): 5 paikkaa (6)
• Lex (oikeustieteellinen): 4 paikkaa (5)
• Eduxi (kasvatustieteellinen): 3 paikkaa (3)
• Humanistilista: 3 paikkaa (uusi)
• Soihdunkantajat (yhteiskuntatieteellinen): 2 paikkaa (3)
• Kokoomus: 2 paikkaa (3)
• Vihreä vasemmisto: 2 paikkaa (2)
• Demariopiskelijat – TOSY: 1 paikka (3)
• Keskustaopiskelijat: 1 paikka (2)

Uusien listojen ohella voittajia olivat siis entiset paikkansa säilyttäneet Eduxi ja Vihreä vasemmisto. Suurin häviäjä taas oli Demariopiskelijat, joka menetti ainoana ryhmänä kaksi paikkaa. Yleisesti ottaen sitoutumattomilla ryhmillä on uudessa edustajistossa 29 paikkaa ja puoluepoliittisilla ryhmillä 12 paikkaa.

Näissä kuvioissa starttaa siis uuden TYYn lopullinen valmistelu heti syksyn alussa. Ja itse synnytys tapahtuu sitten vuodenvaihteessa.

Teusa on toiminut kaksi vuotta Lex ry:n hallituksessa, vuoden TYYn hallituksessa ja viimeisimmän vuoden TYYn edustajistossa Ryhmä Lexin puheenjohtajana. Noin vain muutaman luottamustehtävän mainitakseen. Kokemusta opiskelijan edunvalvonnasta siis löytyy rutkasti!

Ja opiskelijan edunvalvontaan myös uuden TYYn on keskityttävä!

Pistä TYYn talous kuntoon, laita Lyyra toimimaan ravintoloissa ja anna arvoa alayhdistystoimijoille. Tai äänestä ainkin Teusaa jatkamaan edarissa näidenkin asioiden parissa…

Teemu Oksanen – Lex – ehdokas 309

Itse vaalit käydään vasta kuun vaihteessa, mutta voit jo nyt osoittaa tukesi liittymällä allekirjoittaneen vaaliryhmään Facebookissa. Tack!

Oma taustaryhmäni — sitoutumaton Ryhmä Lex — ajettiin pois hallitusneuvotteluista heti alussa. Tai oikeastaan aitoa neuvottelutilannetta ei koskaan ollutkaan, koska kaikkia ryhmiä ei neuvottelupöytään päästetty.

Pakko myöntää, että olen hyvin pettynyt monen edustajistoryhmän toimintaan. Muut sitoutumattomat ryhmät viittasivat kintaalla hyvin alkaneeseen sittariyhteistyöhön. Viher- ja vasemmistoryhmät, jotka kokouksesta toiseen huutelevat demokratian, avoimuuden ja reilun pelin perään, järjestivät hallitustunnustelut eräänä aamuna Hämeenkadun kahvilassa. Tunnusteluihin ei vain tullut kutsua kaikille ryhmille. Ja tunnustelujen jälkeen ryhmät sopivat radiohiljaisuudesta.

Kun salailuun liitetään vielä nykyisen hallituksen jäsenen savustaminen ulos uudesta hallituksesta ja ehdokaslistojen muodostamiseen liittynyt ystävien luottamuksen pettäminen, voi tämän vuoden neuvotteluprosessin tiivistää helposti otsikon sanoihin: vasemmistobroilerien poliittinen farssi.

Ylioppilasmönjä tapasi jälleen Espoon Korpilammella. Lappusia nostettiin — vihreitä ja punaisia. (Ehdotettiin myös sinisiä, toim.huom.) Neuvoteltiin ja ei neuvoteltu. Puhuttiin ryhmäkurista ja oltiin kurittomia. Tentattiin tyrkkyjä — asioista ja asiattomuuksista. Pidettiin palopuheita ja sammutettiin janoa. Mönjäiltiin.

Suomen ylioppilaskuntien liiton liittokokouksessa vaadittiin perjantaina useassa puheenvuorossa raikasta ajattelua ja ennakkoluulottomia avauksia. Näitä vaatimuksia esitettiin erityisesti vihreiden ja vasemmisto-opiskelijoiden tahoilta. Lauantaina SYL:n hallitus tarjosi kokoukselle näitä tuoreita ajatuksia, mutta kokousedustajat päättivät olla julkaisematta kumpaakaan kannanottoa.

Kyseiset ajatukset olivat ennakkoluulottomia, mutta eivät kait sillä tavalla, mitä virheät ja vasemmisto halusi.

Mutta päätökset tuli siis tehtyä ja niillä mennään. Oli siellä toki hyviäkin päätöksiä.

Niin, ja puheenjohtajaksi valittiin siis Jussi Rauvola. Onnittelut hänelle ja muulle hallitukselle!

Kuulen jo huudot sieltä toisesta päästä: “Boring!” Sanos muuta.

Turun ylioppilaslehdessä maisteri S. K. Saarinen linjasi viime viikon kolumnissaan:

Tiedättehän tyypin: Alkaa ylioppilaskunta-aktiiviksi. Kerää luottamustoimia. Verkostoituu. On osa parempien ihmisten joukkoa palavereineen ja kokouksineen. Juo kokousten jälkeen ilmaista keskikaljaa auringonnousuun asti vallan huumaannuttamana. Sitten alkavat vallattomat lakanahommat toisen vallallisen kanssa. Sidottuna tai sitomattomana. Tyyppi hankkiutuu jopa hallitukseen. Pääsee rehtorinlounaille. Alkaa huomaamattaan puolustaa yliopiston tekemiä ratkaisuja muille opiskelijoille.

Välillä pakinan sanat tuntuvat kiusallisen todelliselta. Eikö oikean opiskelija-aktivistin pitäisi pompata barrikaadeille heti sängystä noustuaan?

Tänään olin eri mieltä kuin monet muut. Pieni aktivisti sisällä heräsi horroksesta. “Vaara uhkaa, iske vastaan!” Kokouksen jälkeen Proffan kellarissa kaikki olivat kuitenkin jälleen yhtä suurta opiskelijaperhettä kaljalasin ääressä.

Kyllä opiskelijapolitiikka vaan on kivaa!

“Useimmille meistä tärkein syy jäädä Turkuun on työpaikka.”

Näin todettiin eilisen työvoimapoliittisen paneelikeskustelun alkupuheenvuorossa. Itse siis istuin yleisössä, mutta en voinut kuin nyökytellä. Juuri näin se on! Lapsuuden päiväkirjojen kuvitteellinen unelma ”I want to be the best damn lawyer in the world!” ei valitetettavasti taitaisi käydä todeksi Turussa. Oman alan työpaikat kun sijaitsevat lähinnä pääkaupunkiseudulla.

Korkeasti koulutetun työvoiman työllistyminen Turun alueelle on tärkeää. Toki yliopisto kouluttaa osaajia myös muun Suomen tarpeisiin, mutta alati kiihtyvä aivovuoto pitää tyrehdyttää.

Illan todellinen yllätys — eikä niin kovin positiivinen sellainen — oli kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aila Harjanteen kommentti, jonka mukaan kaupungin opiskelijoille tarjoamiin harjoittelupaikkoihin varattuja rahoja jää tänä vuonna käyttämättä.

Kaupungin harjoittelupaikka on arvostettu polku työelämään. Harjoittelupaikan avulla yhä useampi opiskelija voisi työllistyä Turun seudulle. Opiskelijoiden ryhmä 30 000 vaatii, että harjoittelupaikkoja on tarjottava vähintään kaksinkertainen määrä nykyiseen verrattuna.

Mutta miksi rahaa jää sitten yli, vaikka lisäpaikoille on huutava tarve? Vaikea sanoa, mutta veikkaisin kaupungin ja korkeakoulujen yhteistyön puutetta. Kaupungin tarjoamat ja opiskelijoiden vaatimat palvelut eivät kohtaa.

Kaupungin, korkeakoulujen ja yritysten yhteistyötä on lisättävä. Siitä hyötyy paitsi kaikki nämä osapuolet, myös itse kaupunkilaiset — eritoten opiskelijat. Eiköhän kääritä siis hihat ja ryhdytä hommiin!