Kaupungin päätös olla myöntämättä 105 000 euron avustusta tappioden kattamiseen on sinänsä ymmärrettävä, kun tietää kaupungin oman rahatilanteen. Sen sijaan kaupungin kiinteistölaitokselle ja Turun poliisilaitokselle on annettava huutia. Kiitos niiden vitkastelun ja vastahankaisuuden, tapahtuma ei päässyt yleisötavoitteeseensa, vaikka vain kaksi vuotta sitten koko tapahtuma oli loppuunmyyty.

UMF:n promoottori Jaakko Parkkari kertoo itse seuraavaa:

UMF jätti maaliskuussa maankäyttölupahakemuksen kiinteistölautakunnalle, mutta lupa myönnettiin vasta kesäkuun lopussa. Tämä johti täysin kestämättömään tilanteeseen; festivaalin markkinointi ja tiedotus myöhästyivät kuukausia.

UMF ja Turun poliisilaitos olivat varsin erimielisiä lähes kaikesta festivaalin toimintaan liittyvästä. — – Kolme päivää ennen tapahtuman alkua poliisilaitos päätti kolminkertaistaa järjestysmiesmäärämme. Järjestysmieskulut nousivat 43 000 euroon, mikä on omiaan kaatamaan koko festivaalin talouden. Poliisilaitoksen päätös on mielestämme sinänsä perusteeton, UMF:in historiassa ei ole ollut koskaan minkäänlaisia lieveilmiöitä: ei järjestyshäiriöitä, varkauksia, pahoinpitelyjä yms. Tänä vuonna järjestyshäiriöitä oli yksi, kun joku tapahtumasta ulkopuolinen oli saanut päähänsä kiivetä aidan yli.

Virkamiesten ja viranomaisten on syytä katsoa peiliin. Näiden ruohonjuuritasolta nousevien tapahtumien merkitys kulttuurielämälle on mittaamaton. Uskon ja toivon, että UMF saa rahoituksensa vielä kuntoon ja pääsemme ensi vuonnakin nauttimaan mainiosta tapahtumasta.

Itse pääsin kanavan makuun kesällä 2006 työskennellessäni lehdenjakajana. Öiseen aikaan kaikki YLEn kanavat suoltivat jakeluauton radioon ylitylsää puheohjelmaa ja Nova soitti tunnin välein Mambaa. KLF sen sijaan soitti pirteää ja energistä musiikkia läpi yön pitäen jakajan sopivan vireänä.

Toisin kuin niin moni muu radiokanava, KLF ei suolla päivästä toiseen samoja hittibiisejä, mistä hyvänä esimerkkinä on kanavan jo perinteikkääksi muodostunut trash-lista. Kuulijoilta kysytään hittien sijaan, mikä kuuluu roskissarjaan. Ja ne ysärihitit, ne ysärihitit!

Toivottavasti KLF vihdoin ensi vuonna saa pysyvän toimiluvan, kun ne ovat jälleen jaossa. Vuodenvaihteesta siihen asti on taas pärjättävä nettistreamilla.

Lauantaina turkulaiset ja DBTL:n festarivieraat saivat ihmetellä nuoria limenvihreissä I <3 KOK -paidoissaan. Kyllä, olimme KOKoomusnuorten porukalla kokoontuneet Suomen Turkuun perinteisen Kesäkiertueen merkeissä. (Valitettavasti vain liiton kesäkaara kurvaili jossain päin muuta Suomea…) 

Pienen piknikin jälkeen suunnattiin kiertämään Suomen alkuperäistä pääkaupunkia Amazing Turku -kisan merkeissä. Tiesittekö, että tuomiokirkon kiertäminen perinteisessä tukkihumalajuoksussa on melkoisen raskasta… Minä en tiennyt, mutta nyt tiedän!

Kiima-tiimimme (Cheers Börre, Kouki, entinen-Hentinen ja lopulta moni muukin..!) ansaitun voiton jälkeen olikin aika pelata jälkipelejä terassilla. Oman lisänsä terassitunnelmaan toi tuo kesämiesten kesämies — Ike itse. 

Lopulta fiilistä loi myös Apulanta. Paha ihminen olisi ollut toki poliittisesti paljon kantaaottavampi biisi “ota valta pois”-kertseineen, mutta omiin ykkössuosikkeihini lukeutuivat silti vanhat kunnon Elli ja Irrotetaan käsi.

Valitettavasti kesäkiertuevisiitit jäivät omalta osalta tänä vuonna Turkuun. Tai olisihan tuolla vielä pari vaihtoehtoa jäljellä…

Onko nuorilla unelmia, pohdittiin Porissa viime viikon keskiviikkona SuomiAreenan keskustelutilaisuudessa. Ikuinen ideanikkari Raimo Sailas oli kokenut valaistumisen ja totesi kaikkien maailman ongelmien johtuvan ilmastonmuutoksesta.

Hienoa sinänsä, Raimo, mutta samalla suistit nuoret pois alkuperäisestä puheenaiheesta — unelmista. Kauas pois unohtuivat unelmat omasta kodista, hyvästä työurasta, rakkaista ihmisistä ja muista perusasioista. Emmekö me nuoret enää oikeasti unelmoi — vai emmekö vain usko unelmiimme?

Onneksi Suomen Ylioppilaskuntien Liiton keskustelu Sukupolvet – sota vai sopimus? osoitti, että me nuoretkin osaamme unelmoida, kun saamme siihen mahdollisuuden. Meillä nuorilla on toki suuri vastuu väestön ikääntyessä, mutta meillä on myös omia halujamme ja unelmiamme. Ehkä Sailas halusi harhauttaa keskustelun pois muista meille tärkeistä yhteiskuntamme ongelmista ja pelastaa selkänahkansa?

No, onneksi puoliviikkoinen ei ollut pelkkää politiikkaa, vaan ehdin myös rentoutua Pori Jazzien merkeissä. Perjantaina kuunneltiin Santanaa. Kirjaimellisesti kuunneltiin, sillä Kirjurinluoto oli tupaten täynnä ja näköyhteys lavalle jäi varsin heikoksi. Mutta hyvältä kuulosti!

Lauantaina lähtö Kirjurinluotoon viivästyi melkoisesti sateen takia, mutta lopulta ehdimme paikalle hyvissä ajoin ennen Shaggyn keikkaa. Mary J. Blige oli toki enemmän kuin loistava myös, mutta kyllä parhaat bileet oli Shaggyn aikana. Angel ja It Wasn’t Me vain yksinkertaisesti pistivät jalat vipattamaan — Boombasticista puhumattakaan! Eikä se viiden litran sangriakannu ainakaan tahtia haitannut…

Kesään kuuluvat mansikat, meri, kärpäset, jokilaivat… Ja tietenkin festarit! Oma festarikausi tuli avattua viime viikonloppuna Pohjoismaiden vanhimman rockfestivaalin Ruisrockin merkeissä. Ostin heikkona hetkenä lipun koko viikonlopuksi. Aluksi kadutti hiukan, vaan ei enää!

Ruissalo näytti parhaat puolensa. Aurinko helli, “marjamehu” pysyi mukana ja bändeilläkin oli varsin onnistuneita keikkoja. Omien suosikkien joukkoon poukkasi ainakin Disco Ensemble, uusi punk-tuttavuus Millencolin (yllä) sekä sunnuntain omalta osalta käyntiin veivannut tyttörocktrio Stalingrad Cowgirls.

Hiukan harmittaa tosin se, että Apulannan keikasta kuulin vain puolitoista kappaletta. Keinokakkadiggailun sijasta piti nimittäin kiitää niittylavalle ja Kentin pariin. Tähän oli sorruttava, kun Koff ystävällisesti tarjosi, ahh, ilmaista olutta ja mainion katsomopaikan yläilmoissa.

Mutta kyllä festareista Festarin tekevät aina ihmiset. Siis suuret kiitokset ansaitsevat kaikki mainiotakin mainiommat kanssafestaajat! Ensi vuonna taas uudet kujeet.

Ja sitä ennen toki Pori Jazz ja DBTL!

Kesän festarisäät ovat aina sattumankauppaa.

Valokuvatorstain 94. haasteen teema oli sattuma.

Kuuma kesä, hei-hei, kuuma kesä!
Vapaudenjanoisia viedä se voi.
Otan irti siitä kaiken mitä saan.

Kuuma kesä, hei-hei, kuuma kesä!
On tanssi joka ottaa niin kauan kuin soi.
Kesäloma ja kaikki toisin on.

Okei, löytyy omastakin iTunesista nyt, oli se sen verran kova huumorpläjäys. Ohessa vielä pari veikkausta tämän kesän kesähitiksi. Tai ainakin ne radioissa tulevat soimaan, vaikkeivät sitten ykköshitteinä:

• KICK – Fest Hos Mig! – Ainakin länsinaapurissa
• Dan Balan – Crazy Loop (Mm Ma Ma) — Vanhempi, mutta ei ole täällä vielä lyönyt läpi
• Mariko – Unstoppable — Vai tuleeko vielä kesäksi uudempi sinkkulohkaisu?
• Madonna ft. Justin Timberlake – 4 Minutes — Vai soittiko sittenkin itsensä loppuun jo keväällä?

Niin siinä vaan kävi, että Teräsbetoni karautti viisujen finaaliin. Onnea vaan! Ja tsemppiä lauantaille!

Eipä tuo silti hirveä yllätys ollut, kun ensimmäistä semifinaalia seurasi, sen verran paljon siellä oli mitäänsanomatonta kuraa. Onneksi sentään Puolan solariumtyttö pääsi jatkoon, se oli jopa oikeasti ihan mukavaa kuunneltavaa.

No, pakko myöntää, että tämän vuoden Lasha Tumbain putoaminen riipaisi. Nimittäin tuo Irlannin dance-kalkkuna oli oikeasti hyvää viisuparodiaa…