”Varasta jotain!” kehottaa toimittaja Akuliina Saarikoski otsikossaan Turun ylioppilaslehdessä 1/2009. Samassa jutussa annetaan myös suoria vinkkejä, miten kyseinen rikos kannattaa toteuttaa. Niin tosiaan, varkaus on rikos. Rikokseksi katsotaan myös julkinen kehottaminen rikokseen. Ryhmä Lex toivookin Tylkkärin tulevaisuudessa tarkastelevan kriittisemmin julkaisemiaan artikkeleita.

Mannan ja Sakun rötöstelyn ihannointi lehden sivuilla ei ole pelkästään kyseenalaista ja mautonta, vaan TYYn jäsenistön aliarviointia. Emmekö arvosta koulutustamme, joka on kaiken lisäksi maksutonta? Sen sijaan, että kehittäisimme itsestämme huomisen huippuosaajia, fiilistelemme sillä, kuinka hienoa olisi olla anarkisti ja kaivaa hautaa sille yhteiskunnalle, jossa olemme kasvaneet.

TYYn – ja Tylkkärin sen osana – tulisi muistaa velvollisuutensa ylioppilaiden yhteiskunnallisessa kasvattamisessa. Sitä vaatii myös uuden yliopistolain pykälä, jolla oikeutetaan ylioppilaskunnan pakkojäsenyys.

Teemu Oksanen
ryhmäpuheenjohtaja
edustajistoryhmä Lex

Kirjoitus on julkaistu Turun ylioppilaslehdessä 3/2009.

Itse pääsin kanavan makuun kesällä 2006 työskennellessäni lehdenjakajana. Öiseen aikaan kaikki YLEn kanavat suoltivat jakeluauton radioon ylitylsää puheohjelmaa ja Nova soitti tunnin välein Mambaa. KLF sen sijaan soitti pirteää ja energistä musiikkia läpi yön pitäen jakajan sopivan vireänä.

Toisin kuin niin moni muu radiokanava, KLF ei suolla päivästä toiseen samoja hittibiisejä, mistä hyvänä esimerkkinä on kanavan jo perinteikkääksi muodostunut trash-lista. Kuulijoilta kysytään hittien sijaan, mikä kuuluu roskissarjaan. Ja ne ysärihitit, ne ysärihitit!

Toivottavasti KLF vihdoin ensi vuonna saa pysyvän toimiluvan, kun ne ovat jälleen jaossa. Vuodenvaihteesta siihen asti on taas pärjättävä nettistreamilla.

Arkipäivää Kiinan kommunistihallinnon alla.

Kun olympialaiset myönnettiin Kiinalle, Pekingin hakukomitean varapuheenjohtaja Li Jingmin ilmoitti, että “sallimalla Kiinan järjestää olympialaiset edistätte ihmisoikeuksien kehittymistä”. Kiina lupasi muun muassa, ettei lehdistönvapautta rajoiteta ennen eikä kisojen aikana.

Kaunista puhetta, mutta teot ovat jääneet vähäisiksi. Tai itse asiassa teot ovat kääntyneet lupauksia vastaan. Amnesty Internationalin tuoreen raportin mukaan Kiinan viranomaiset ovat entisestän kiristäneet otettaan internetistä Pekingin olympiakisojen alla. Viranomaiset ovat sulkeneet useita hallitusta kritisoineita nettisivuja, ja kriittisiä netinkäyttäjiä on pidätetty.

Älä siis ihmettele, kun sivut näyttävät tänään erityisen oudolta. Otan osaa Australian Amnestyn Uncensor-kampanjaan, joka sensuroi osan sivusta 30.7. Ihan vaan Kiinan tyyliin…

Kuten Sanomalehtien liiton mainoksessakin muistutetaan, on Suomi sananvapaudessa maailman kärkeä. Sijoitus on kuitenkin laskenut hieman viime vuosina. Vuonna 2006 olimme vielä ykkösiä, mutta vuonna 2007 tipuimme jaetulle viitossijalle.

Vaikka sananvapaus Suomessa tuntuu itsestäänselvyydeltä, se on harvinaista herkkua maailmalla. Viime vuonna tapettiin 87 journalistia ja joka päivä heitä vangittiin vähintään kaksi. Olympialaisten järjestäjämaa Kiina sulkee omat ja kansalaistensa silmät sananvapaudelta yleismaalimallisesta painostuksesta huolimatta. Sananvapausongelmat ovat vain kärjistyneet Pekingin olympialaisten alla. Sanomalehtien maailmanjärjestö WANin mukaan Kiinan vankiloissa istuu yli 30 toimittajaa, enemmän kuin missään muussa maassa.

Läntisten maidenkaan ei pidä tuudittautua siihen, että niiden sananvapaustilanne pysyisi nykyisenlaisena iät ja ajat. Sananvapauden tilaa on seurattava herkeämättä ja rohkeimpien on sitä välillä jopa koeteltava.

Hyvää sananvapauden päivää!