TeemuOksanen.fi – blogi

Lexiläisten lasien läpi maailmaa peilaava Teemu Oksanen pureutuu poliittisessa blogissaan erityisesti Turun yliopiston opiskelijapolitiikkaan. Turun nuorisolautakunnan jäsenenä Oksanen ottaa napakasti kantaa myös kaupungin asioihin. Blogissa on sopivassa suhteessa tiukkaa asiaa, mutta toisaalta myös paljon kuvilla höystettyä huumoria.

“Hei, ihan oikeasti! En pidä Hassista juuri muutenkaan, mutta joku raja. Opettele lukemaan…” (Lainaus)

Suosittelen myös muita jutussa mainittuja blogeja:

• Saara-Sofia Sutelan päiväkirja
• Me Myself and I (Katriina Kerttula)
• Ei millään pahalla (Sini Korpinen)
• naanaan valtakunta (Anna Hellgrén)
• Persona non grata (Anna Mellin)
• Logos (Ville Valkonen)

Kokoomuksen Nuorten Liiton 76. liittokokous on vihdoin takana. Eilen liiton puheenjohtajaksi valittiin Wille Rydman, tänään taas valittiin loppuhallitus. Varsinais-Suomesta hallitukseen valittiin varapuheenjohtajaksi Anne Taavitsainen ja jäseneksi Karri Kattelus.

Puheenjohtajapeli käytiin kahden mainon ehdokkaan välillä. Itse olin Tomi Sandströmin takana, joka hävisi vaalin vain parilla äänellä. Vaalin jälkeen kokoushotellin käytävillä kaikuivat jälleen kysymykset siitä, onko Kokoomuksen Nuorten Liitto taas jakautunut kahtia.

Samaa kysymystä pohdin itsekin erityisesti edellisen pj-vaalin jälkeen. Mutta pakko myöntää, että tällä kertaa vaalien jälkimaku oli parempi. Olen toki pettynyt oman puoleni ja Tomin tiukasta häviöstä. Teimme kovasti työtä äärettömän hienon ehdokkaan eteen, mutta tulos jäi saavuttamatta. Niinhän siinä kävi — me hävisimme ja ne voittivat.

Mutta fiilis oli siis kuitenkin parempi kuin parin vuoden takaisessa häviössä. Vaikka ylilyöntejä varmasti sattui nytkin puolin ja toisin, käytiin kisaa tällä kertaa yleisesti ottaen huomattavasti reilummassa hengessä, todellisena kilpailuna. Molemmat ehdokkaat korostivat jo kokouksen alussa liiton rivien kokoamisen tärkeyttä, kävi vaalissa miten kävi.

Kuten itse totesin henkilökohtaisesti Willelle vaalin jälkeen: Olin pettynyt tulokseen, mutta tiedän, että Wille on äärettömän fiksu nuori, joka osaa huomioda myös nyt hävinneen puolen ajatukset. Liittokokouspölyn laskeuduttua alkaa rankka työ ja ponnistus kohti tulevia vaaleja. Vaaleihin kokoomusnuoret lähtevät viime vuosia tiiviimpänä porukkana tarjoten äänestäjille tulevaisuuteen katsovan, yksilön voimaan uskovan vaihtoehdon.

Kokoomuksen Nuorten Liitto ei jakautunut nyt, tässä liittokokouksessa. Se on selvä! Jakautuminen tapahtui pari vuotta sitten, ja siitä lähin se on rampauttanut liittoamme. Tämä on syytä tunnustaa. Viime aikoina blokkien välistä lähentymistä on kuitenkin tapahtunut, ja nyt liittojohdon yksi tärkeimmistä tehtävistä on jatkaa tätä kehitystä. Mielipide-eroja ihmisten välillä on ja tuleekin olla, mutta näiden erojen on oltava liittoamme kehittävä voima, ei sen rakenteita repivä voima.

Lopuksi haluan omasta puolestani onnitella tuoretta liittojohtoa ja toivottaa voimia liiton jälleenrakennustyöhön. Samoin haluan kiittää Tomia ja kaikkia Tomin puolesta kampanjoineita — hyvin me vedettiin!

]]> http://teemuoksanen.fi/2009/11/15/jakautuiko-kokoomuksen-nuorten-liitto/feed/ 8 http://teemuoksanen.fi/2009/11/14/liitto-kokoustaa/ http://teemuoksanen.fi/2009/11/14/liitto-kokoustaa/#comments Sat, 14 Nov 2009 08:46:31 +0000 Teemu http://teemuoksanen.fi/?p=963 Niin se vaan on käynnissä, omalta osaltani viidettä kertaa. Kokoomuksen Nuorten Liiton liittokokous. Keskustelu velloo toistaiseksi aloitteissa — pari hyvää päätöstä on jo tehtykin: Kokoomusnuoret haluavat muuttaa tunnustuksellisen uskonnonopetuksen yleiseksi uskontotiedoksi. Juuri äsken otettiin kantaa nuorten ennaltaehkäisevien mielenterveyspalveluiden puolesta. Hyvä-hyvä!

Jännittävin asia on luvassa myöhemmin iltapäivällä, kun liitolle valitaan uusi puheenjohtaja. Uuden puheenjohtajan tehtävä on palauttaa liitto raiteilleen. Kokoomusnuorten on aika olla taas poliittinen nuorisojärjestö. Paras mies tähän tehtävään on — tietysti — Tomi Sandström.

Raiteista puheenollen, Varsinais-Suomen Kokoomusnuorten tuorein Koktail-lehti ilmestyi sopivasti liittokokouksen alla. Koktailin sivuilta löytyy myös allekirjoittaneen mielipidekirjoitus:

Turku raiteille!

Turku oli aikoinaan Suomen ensimmäinen kaupunki, jossa oli hevosvetoinen raitiovaunuliikenne. Liikenne kuitenkin lakkautettiin 1970-luvulle tultaessa, koska raitioliikennettä pidettiin vanhentuneena ja ”siitä oli haittaa autoliikenteelle”. Tänä päivänä ei kenellekään liene yllätys, että raitiovaunuliikenteen lakkauttamista on pidetty yhtenä kaupungin suurimmista virhepäätöksistä. Kaupunki menetti toimivan, koko keskeisen kaupunkialueen kattavan liikennejärjestelmän.

Vaatimukset uuden pikaraitiotien perustamisesta Turkuun ovat vahvistuneet koko 2000-luvun ajan. Yhtenä merkittävänä tekijänä tässä on ollut ympäristötietoisuuden lisääntyminen. Mutta tärkeä pointti on myös se, että pikaraitiotie parantaisi keskuskaupungin ja sen palvelujen tavoitettavuutta sekä ehkäisisi kaupunkirakenteen hajautumista. Toteutuessaan pikaraitiotie palvelisi keskikaupungin ohella myös muita kaupunkiseudun osia, joiden kautta sen linjaus kulkisi.

Pikaraitiotien toteuttaminen eräänä esteenä pidetään sen kustannuksia. Raitiotieverkoston perustaminen on kallista, vaikka rahoitukseen osallistuisi seudun kuntien lisäksi valtio ja EU. Kalliin perustamisinvestoinnin jälkeen raitiotietä olisi kuitenkin mahdollista ylläpitää lipputuloin. Yhtenä vaihtoehtona tulisikin harkita yhteistyötä elinkeinoelämän kanssa – Turku-Helsinki-moottoritien tapaan raideliikenneverkosto voitaisiin rakentaa ns. elinkaarimallin mukaisesti.

Turun keskustan kehittämisessä ei ole aikaa hukattavaksi. Kaupungin laitojen ostoskeskukset houkuttelevat jatkuvasti enemmän ja enemmän Turussa asioivia omiksi asiakkaikseen. Talouden taantuma leikkaa vain väliaikaisesti laitakaupungin kauppakeskittymien kasvua, jonka jälkeen on odotettavissa paluu aikaisempaan tahtiin. Kaikki hukattu aika on pois keskustan elinvoimaisuuden turvaamisesta, sillä asiakasvirtoja on tunnetusti huomattavasti helpompi menettää kuin vetää puoleensa.

Pikaraitioliikenteen perustaminen on aikaa vievä projekti. Suunnitelmia ja haavekuvia Turun uudesta raideliikenteestä on maalailtu nyt pari vuosikymmentä. Seuraavaksi tarvitsemme konkreettisia päätöksiä – ja Turku tarvitsee pikaraitiotiensä!

Teemu Oksanen
puheenjohtaja
Kokoomuksen Nuorten Turun Aluejärjestö ry

Kokoomusnuorten osalta rekrytointi näyttää lähteneen käyntiin jo parin viime edarivaalivuoden tapaan — sitoutumattomille listoille lähteviä haukkumalla ja uhkailemalla.

Kuten suurin osa blogini lukijoista varmasti tietää, toimin kokoomuslaisuudestani huolimatta TYYssä oman ainejärjestöni puoluepoliittisesti sitoutumattomalla Ryhmä Lexin listalla. Oma valintani oli selvä tämänkin kevään vaaleissa ja kerroin sen avoimesti myös puoluetovereille. Sen jälkeen olikin kiva ottaa seuraavat kuukaudet puukkoa selkään ja kuulla luentoja petturuudesta. (Toki joukossa oli niitäkin, jotka päätökseni ymmärsivät. Suuri kiitos heille!)

Ehdoton lempparini oli toteamus, jonka mukaan “puolueen jäsenrekisteristä löytyy kyllä se erottamisnappikin”. Näiden toteamusten jälkeen on helppo vastata pääsihterin blogissaan esittämään kysymykseen: “Hyppäätkö järveenkin, jos kaverisi pyytää?”

Kyllä todellakin hyppään, jos paikalla on todellisia kavereita!

Miksi sitten valitsin opiskelijatoiminnassa sitoutumattomuuden? Ylioppilaskunnat ovat mielestäni ennen kaikkea opiskelijaliike — ei yhteiskunnallinen maailmanparannuskerho. Ylioppilaskunnan tehtävä on puhua opiskelijan äänellä ennen kaikkea opiskeluun ja opiskelijan arkeen kiinteästi liittyvissä asioissa. Students as such, kuten on tapana sanoa.

Tältä kannalta voin mielestäni vaikuttaa parhaiten oman opiskelijataustani kautta — siis oikeustieteilijänä. Kun kuljen kampuksella, olen ennen kaikkea lexiläinen. Kokoomuslainen ajatuksiltani, mutta lexiläinen hengeltäni.

Puukoista ja puoleesta erottamisuhkailuista huolimatta en kanna kaunaa yhteiskunnalliselle kodilleni, vaan olen mielestäni toiminut edelleen yhteisten arvojen puolesta erityisesti kunnallisella kentällä. (Ja tuskin kukaan voi väittää, että olisin TYYn edarissakaan kovin vasemmistolaisesti esiintynyt…) Mutta toivoisin lämpimästi, että kokoomus lähtisi edes seuraaviin edarivaaleihin uhkailun ja kiristyksen sijasta avoimella mielellä ja vaihtoehtoja tarjoten…

Tästäkin huolimatta tsemppiä vaaleihin kaikille kokoomuksen listoilla — ja myös ainejärjestölistoilla — oleville ympäri maan!

Muoks 23.9.: Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, käytiin edarivaalit Turussa siis jo keväällä. Oman tilanteeni olen puhunut läpi turkulaisten kokoomusnuorten kanssa silloin — jatkamme hyvässä hengessä. Mutta liiton taholta tullut ryöpsäyttely pakotti tämänkin tekstin kirjoittamaan…

Yrityssalaisuuksien vuotaminen on vakava ongelma myös Suomessa, sitä ei käy kiistäminen. Ongelmallinen on myös mainittu tietoturvalaki, joka ei nykyisellään riittävän yksiselitteisesti säätele kohuttujen tunnistetietojen käyttöä kaikissa tilanteissa. Siksi koko muutosprosessi käynnistettiinkin.

Ongelmia on kuitenkin sitäkin enemmän. Perustuslakivaliokunta ohitti käsittelyssään oikeustieteen asiantuntijoiden lausunnot, jotka kaikki yksiselitteisesti totesivat lakiehdotuksen olevan ristiriidassa perustuslain kanssa. Sitä ei siis pitäisi voida hyväksyä tavallisena lakina, vaan perustuslain säätämisjärjestyksessä.

Yksilön perusoikeuksia voidaan toki rajoittaa, mutta ei tavallisella lailla.

Merkittävää on myös se, että nk. yhteisötilaajille — joihin kuuluvat suuryritysten lisäksi mm. yliopistot —  annettaisin käytännössä viranomaisia suuremmat valtuudet rikkoa luottamuksellisen viestin suoja. Suojan rikkominen on siis toki nykyäänkin mahdollista, mutta tarkoin säädellyssä menettelyssä ja viranomaisten toimesta.

Professori Jukka Kemppinen – jonka blogia voin muutenkin lämpimästi kaikille suositella — toteaa lausunnossaan äärimmäisen hyvin ongelman ytimen:

“Asia on vakava, sillä kun viestin salaisuus on kerran murrettu, asia ei ole enää autettavissa. Perääntymistietä ei ole.”

Huomattavaa on myös, ettei sähköpostin tunnistetietoja seuraamalla vielä estetä yrityssalaisuuksien leviämistä. Niitä kun voidaan levitellä hyvin monella muulla ja helpommallakin tavalla kuin työsähköpostin kautta.

Tässä vaiheessa lakiesityksen vetäminen pois käsittelystä olisi melkoinen arvovaltatappio Kokoomukselle ja muille hallituspuolueille. Mutta tehtävä se on silti — se olisi suoraselkäistä politiikkaa se.

Hiukan asian vierestä, mutta yhtä huolestuttavaa: Rkp vaatii nimettömän nettikeskustelun kieltämistä.

Ja lopuksi vähän hyviäkin uutisia: Blink-182 tekee paluun.Yeah.

Kun valitset nuoren kokoomuslaisen ehdokkaan valtuustoon:

• Lupaamme, että kotikuntasi hallinto tuodaan lähemmäksi sinua.
• Lupaamme, että sinun yrityksesi otetaan tiiviimmin mukaan kunnan elämään.
• Lupaamme, että sinunkin teoillasi on merkitystä ympäristölle.
• Lupaamme, että kunta välittää ja pitää huolta sinusta.
• Lupaamme, ettemme pidä sinun lompakkoasi kunnan lompakkona.
• Lupaamme, ettemme unohda sinua.

Kokoomusnuorten tyttö- ja poikakalenteri hyppäsi eilen ja tänään ryminällä ihmisten tajuntaan. Kalenterissa esiintyy 24 tavallista kokoomusnuorta — puolet tyttöjä, puolet poikia. Vaikka Ilta-Sanomat huutaa lööpissään nakuilevista nuorisopoliitikoista, niin kyllä kyseessä on ennemminkin varsin tyylikäs, iloinen pilke silmäkulmassa tehty kalenteri, johon ainakin itse olen pirun tyytyväinen. 

Ihan oikeasti: kuka olisi halunnut nähdä seinällään pikkuporvarit mieluummin salkku kädessä, kokouspaperit liehuen ja jakkupuku tiukasti köytettynä?! (Niin, sellaisiahan me oikeasti olemme, toim.huom.)

Mukana olleena on pakko sanoa, että oli kyllä äärettömän hauska ja mielenkiintoinen projekti. Koska tahansa olisin mukana uudestaan! Ehkä seuraavalla kerralla järjestömahakin pilkottaa jo vähemmän…

Ja jos haluat oman kappaleesi kalenterista, niin pistä toki viestiä (teemu ÄT teemuoksanen.fi). 20 euron hinnasta osa kilahtaa allekirjoittaneenkin vaalikassaan.

Mökkiloma meni — kuten aavistelin — sään puolesta aika harmaissa merkeissä. Päivät täyttyivät lukiessa vuorotellen Enkeleitä ja demoneita, strategista markkinointia ja uuden yliopistolain luonnosta. Ei siis ehkä ihan perinteistä lomailua, mutta tulipa tehtyä. Toki siinä sivussa tuli sitten grillailtua, saunottua ja uituakin.

Viime viikonloppuna vietettiin sitten huomattavasti kesäisempää päivää Lexin vuoden 2007 hallituksen kanssa. Chillailua-grillailua Ruissalossa, drinkkikierros, Singstaria ja ennen kaikkea loistavat varttisitsit.

Elokuun viimeisellä viikolla joukkoomme saapui myös uudet opiskelijamme. Torstaihin asti esittelimme fukseille ansiokkaasti Turkua ja Lexiä sekä niiden ylivertaista opiskelijakulttuuria. Ja voin sanoa, että hieno uusi Lex-sukupolvi on syntymässä! Vielä kun kastajaisten jälkeen pääsevät Kirkkotielle ja ihastuvat kiihdyttäjä-viihdyttäjä Kikan musiikkiin…

Loman huipennukseksi juhlimme vielä Kokoomuksen Nuorten Liiton 80-vuotista taivalta Suomen vaikutusvaltaisimpana poliittisena nuorisojärjestönä. Hauskaa oli, ja yksi illan kohokohdista oli ehdottomasti grillistä ostettu hampurilainen nimeltään Tarja Halonen. Maistui!

Mutta huomenna se sitten siis taas alkaa. Kello 11 pitäisi leimata kellokortti. Toki lomaa olisin mielelläni jatkanut, mutta niin se vaan on, ettei tämä maa ilman työntekoa pyöri.