Eilen palkittiin sitten 15 vuoden odotus, kun Green Day palasi Suomen tantereelle keikkailemaan. Loistava keikka olikin! Osa mediasta suomi Billy Joeta liiastakin yleisön kosiskelusta, mutta — come on — niinhän showkeikalla pitääkin!

Keikkasetissä oli mukavasti sekä uutta että vanhaa tuotantoa. Basket Case aiheutti tietysti illan parhaimman sekoamisen, kun taas lopun akustinen Good Riddance (Time Of Your Life) sai vilunväreet menemään… Muutama lisäkuvakin keikalta löytyy.

Sen sijaan propseja eivät ansaitse Matkahuolto ja Pohjolan Liikenne. Kampin linja-autoasemalla nimittäin pariasataa takaisin Turkuun hamunnutta keikkailijaa odotti yksi(!) 50 hengen bussi. Kun kyseinen bussi täyttyi, ilmoitti kuljettaja lisäbussien tilaamisen olevan suuri vaiva ja iski ovet kiinni. Seuraava bussihan olisi lähdössä jo kolmelta yöllä. Vähän kävi kyllä sääliksi erityisesti ulos jääneitä lapsiperheitä… Itse päädyimme keräämään sekalaisen porukan terminaalista ja otimme tilataksin kotikaupunkiin. Hintaa kyydille tuli reilu 40 euroa/nokka, mikä oli kyllä varsin kohtuullinen hinta siitä, että unta sai vetää palloon kylmän terminaalilattian sijasta omassa sängyssä.

Nyt on siis liput taskussa — tai oikeastaan vasta koneella, itse pitää ne taskuun printata — Green Dayn Helsingin keikalle. Nättiä!

Ja eilen tuli myös vihdoin varattua pääsiäislaskettelureissu Sveitsin Davosiin Taivashupelluksen siivillä. Sitä ennen ensi viikoksi Islantiin.

…niin, rahanmenoa ei voi estää. Pitänee koittaa tehdä ylitöitä loppukevät…

Lauantaina turkulaiset ja DBTL:n festarivieraat saivat ihmetellä nuoria limenvihreissä I <3 KOK -paidoissaan. Kyllä, olimme KOKoomusnuorten porukalla kokoontuneet Suomen Turkuun perinteisen Kesäkiertueen merkeissä. (Valitettavasti vain liiton kesäkaara kurvaili jossain päin muuta Suomea…) 

Pienen piknikin jälkeen suunnattiin kiertämään Suomen alkuperäistä pääkaupunkia Amazing Turku -kisan merkeissä. Tiesittekö, että tuomiokirkon kiertäminen perinteisessä tukkihumalajuoksussa on melkoisen raskasta… Minä en tiennyt, mutta nyt tiedän!

Kiima-tiimimme (Cheers Börre, Kouki, entinen-Hentinen ja lopulta moni muukin..!) ansaitun voiton jälkeen olikin aika pelata jälkipelejä terassilla. Oman lisänsä terassitunnelmaan toi tuo kesämiesten kesämies — Ike itse. 

Lopulta fiilistä loi myös Apulanta. Paha ihminen olisi ollut toki poliittisesti paljon kantaaottavampi biisi “ota valta pois”-kertseineen, mutta omiin ykkössuosikkeihini lukeutuivat silti vanhat kunnon Elli ja Irrotetaan käsi.

Valitettavasti kesäkiertuevisiitit jäivät omalta osalta tänä vuonna Turkuun. Tai olisihan tuolla vielä pari vaihtoehtoa jäljellä…

Onko nuorilla unelmia, pohdittiin Porissa viime viikon keskiviikkona SuomiAreenan keskustelutilaisuudessa. Ikuinen ideanikkari Raimo Sailas oli kokenut valaistumisen ja totesi kaikkien maailman ongelmien johtuvan ilmastonmuutoksesta.

Hienoa sinänsä, Raimo, mutta samalla suistit nuoret pois alkuperäisestä puheenaiheesta — unelmista. Kauas pois unohtuivat unelmat omasta kodista, hyvästä työurasta, rakkaista ihmisistä ja muista perusasioista. Emmekö me nuoret enää oikeasti unelmoi — vai emmekö vain usko unelmiimme?

Onneksi Suomen Ylioppilaskuntien Liiton keskustelu Sukupolvet – sota vai sopimus? osoitti, että me nuoretkin osaamme unelmoida, kun saamme siihen mahdollisuuden. Meillä nuorilla on toki suuri vastuu väestön ikääntyessä, mutta meillä on myös omia halujamme ja unelmiamme. Ehkä Sailas halusi harhauttaa keskustelun pois muista meille tärkeistä yhteiskuntamme ongelmista ja pelastaa selkänahkansa?

No, onneksi puoliviikkoinen ei ollut pelkkää politiikkaa, vaan ehdin myös rentoutua Pori Jazzien merkeissä. Perjantaina kuunneltiin Santanaa. Kirjaimellisesti kuunneltiin, sillä Kirjurinluoto oli tupaten täynnä ja näköyhteys lavalle jäi varsin heikoksi. Mutta hyvältä kuulosti!

Lauantaina lähtö Kirjurinluotoon viivästyi melkoisesti sateen takia, mutta lopulta ehdimme paikalle hyvissä ajoin ennen Shaggyn keikkaa. Mary J. Blige oli toki enemmän kuin loistava myös, mutta kyllä parhaat bileet oli Shaggyn aikana. Angel ja It Wasn’t Me vain yksinkertaisesti pistivät jalat vipattamaan — Boombasticista puhumattakaan! Eikä se viiden litran sangriakannu ainakaan tahtia haitannut…

Kesään kuuluvat mansikat, meri, kärpäset, jokilaivat… Ja tietenkin festarit! Oma festarikausi tuli avattua viime viikonloppuna Pohjoismaiden vanhimman rockfestivaalin Ruisrockin merkeissä. Ostin heikkona hetkenä lipun koko viikonlopuksi. Aluksi kadutti hiukan, vaan ei enää!

Ruissalo näytti parhaat puolensa. Aurinko helli, “marjamehu” pysyi mukana ja bändeilläkin oli varsin onnistuneita keikkoja. Omien suosikkien joukkoon poukkasi ainakin Disco Ensemble, uusi punk-tuttavuus Millencolin (yllä) sekä sunnuntain omalta osalta käyntiin veivannut tyttörocktrio Stalingrad Cowgirls.

Hiukan harmittaa tosin se, että Apulannan keikasta kuulin vain puolitoista kappaletta. Keinokakkadiggailun sijasta piti nimittäin kiitää niittylavalle ja Kentin pariin. Tähän oli sorruttava, kun Koff ystävällisesti tarjosi, ahh, ilmaista olutta ja mainion katsomopaikan yläilmoissa.

Mutta kyllä festareista Festarin tekevät aina ihmiset. Siis suuret kiitokset ansaitsevat kaikki mainiotakin mainiommat kanssafestaajat! Ensi vuonna taas uudet kujeet.

Ja sitä ennen toki Pori Jazz ja DBTL!

Kesän festarisäät ovat aina sattumankauppaa.

Valokuvatorstain 94. haasteen teema oli sattuma.