Perjantaina palaveerasimme ensin Ukko “Pistä nimi mieleen” Metsolan EU-vaalikampanjan tiimoilta. Voin sanoa, että loistavaa settiä on luvassa!

Ukkoa ei olla ehkä vielä täysin noteerattu Suomen EU-vaaligallupeissa, mutta voin jo nyt sanoa, että tulette hänestä vielä kuulemaan! Loistava heppu!

Perjantai-ilta kuluikin sitten reippahasti Ukon kotibileissä ja niiden jatkoilla Kallessa. The Killersin Human löi tahtia parille sadalle bilevieraalle ja tunnelma oli katossa.

Lauantaiaamu valkeni yllättävänkin valoisasti hotellin ravitsevan pekoniaamiaisen voimin. Hyvä niin, sillä illalla piti suunnata kokka kohti Kalastajatorppaa ja Pykälän vuosijuhlia. Loistavat juhlat olivat nuo helsinkiläiset kollegamme järjestäneet. Mainioksi kehuttu juhlapuhe tosin valitettavasti meni ohi, kun juhlapöytämme kaatui juuri sitä ennen inhimillisessä onnettomuudessa. (Tosin pöydän kaatuminen ei myöskään jäänyt viimeiseksi…)

Liekö sillisfiilis vielä jäänyt päälle, kun sitten tänään illalla töiden jälkeen ajoin rautatieasemalle jätetyn auton takaisin kotiin. Oma autoni on tällä hetkellä isukin hellässä huoltohuomassa, joten allani on väliaikaisesti äidin automaatti-Saab. Automaattivaihteisessa autossahan eteenpäin mennään perinteisesti “D niinkuin drivella” ja taaksepäin “R niinkun reversellä”. Kuskin penkille istuessani päättelin hienosti englanniksi ja laitoin eteenpäin päästäkseni silmään vaihteen “R niinkuin ride”. Onneksi ei ollut seinää takana…

Syksyn juhlaviikonloppu on nyt ohi. Perjantaina oli siis työpaikan pikkujoulut ja lauantaina TYYn vuosijuhlat. Melkoiset juhlat olivatkin — molemmat. Vuosijuhlissa lisäjännitystä toi allekirjoittaneen rooli vuosijuhlamarsalkkana. Eikä pieniltä marskin hermoja koetelleilta yllätyksiltä säästytty…

(Onneksi näitä yllätyksiä ei yleisö välttämättä edes hoksannut, kiitos laulunjohtajan, marskin, illan isännän ja juhlaprojektisihteerin saumattoman yhteispelin. Eikä ole syytä väheksyä tietenkään lipunkantajien käsivoimien riittävyyttä samalla, kun marski yritti kuumeisesti etsiä lipunjalkaa takahuoneesta lippujen ollessa jo lavalla…)

Vaan kuka ihme oli mahtanut taas käyttää järkeään ja varata marskille rokotusajan YTHS:lle vuosijuhlien jälkeiseksi maanantaiaamuksi? Hoitaja varoitti, ettei saman päivän aikana sitten tulisi harrastaa liikuntaa.

Voin sanoa, ettei olisi tullut kyllä mieleenkään…

Kokoomuksen nuoret turkulaiset kunnallisvaaliehdokkaat tempaisivat eilen pystyyn kunnon vaalibileet Night Club Vegasissa. Paikalla oli reipas joukko iloista väkeä ja tunnelma oli katossa.

Samalla kertaa korkattiin Vegasin uusi karaokepuoli, ja moni ehdokas pääsikin kunnon tulikokeeseen mikin varressa. Itse ehdin vetäistä Nylon Beatin aina yhtä loistavan Viimeisen sekä Vicky Rostin perinteisen Sata salamaa. Ja koko elämä räjähtää…

Opiskelijat lisäävät aktiivisella kulttuuri- ja liikuntatoiminnallaan koko kaupungin elinvoimaisuutta. Kaupunki suhtautuu kuitenkin hyvin penseästi opiskelijayhdistysten avustushakemuksiin. Se pitää monipuolista opiskelijatoimintaa itsestäänselvyytenä.

Ylioppilaskunta järjestää vuosittain mm. vappuaaton lakitustapahtuman sekä vapunpäivän piknikin, joita monet turkulaiset luulevat kaupungin järjestämiksi. Tämä kaupunki tuki vapputapahtumia viimeksi 350 eurolla — ylioppilaskunta pisti rahaa likoon noin 5000 euroa. 

Turku on täynnä myös toinen toistaan aktiivisempia opiskelijayhdistyksiä, joiden toimintakenttä kattaa koko inhimillisen kulttuurin kirjon. Näillekään ei siis avustuksia heru.

On täysin perusteetonta, että opiskelijayhdistyksille ei liikene kaupungin avustuksia. Ne eivät eroa toiminnaltaan tai aktiivisuudeltaan tukia helpommin saavista järjestöistä. Opiskelijayhdistyksien toiminta perustuu muiden yhdistysten tavoin vapaaehtoisuuteen ja talkootyöhön, joten ne eivät edes odota suuria rahallisia avustuksia.

Kaupungin on tunnustettava opiskelijoiden yhdistystoiminnan arvo nostamalla opiskelijoiden yhdistykset tasa-arvoisiksi muiden yhdistysten rinnalle.

Opiskelijakulttuurin tukeminen on yksi Ryhmä 30 000:n vaalitavoitteista.

Mökkiloma meni — kuten aavistelin — sään puolesta aika harmaissa merkeissä. Päivät täyttyivät lukiessa vuorotellen Enkeleitä ja demoneita, strategista markkinointia ja uuden yliopistolain luonnosta. Ei siis ehkä ihan perinteistä lomailua, mutta tulipa tehtyä. Toki siinä sivussa tuli sitten grillailtua, saunottua ja uituakin.

Viime viikonloppuna vietettiin sitten huomattavasti kesäisempää päivää Lexin vuoden 2007 hallituksen kanssa. Chillailua-grillailua Ruissalossa, drinkkikierros, Singstaria ja ennen kaikkea loistavat varttisitsit.

Elokuun viimeisellä viikolla joukkoomme saapui myös uudet opiskelijamme. Torstaihin asti esittelimme fukseille ansiokkaasti Turkua ja Lexiä sekä niiden ylivertaista opiskelijakulttuuria. Ja voin sanoa, että hieno uusi Lex-sukupolvi on syntymässä! Vielä kun kastajaisten jälkeen pääsevät Kirkkotielle ja ihastuvat kiihdyttäjä-viihdyttäjä Kikan musiikkiin…

Loman huipennukseksi juhlimme vielä Kokoomuksen Nuorten Liiton 80-vuotista taivalta Suomen vaikutusvaltaisimpana poliittisena nuorisojärjestönä. Hauskaa oli, ja yksi illan kohokohdista oli ehdottomasti grillistä ostettu hampurilainen nimeltään Tarja Halonen. Maistui!

Mutta huomenna se sitten siis taas alkaa. Kello 11 pitäisi leimata kellokortti. Toki lomaa olisin mielelläni jatkanut, mutta niin se vaan on, ettei tämä maa ilman työntekoa pyöri.

Onko nuorilla unelmia, pohdittiin Porissa viime viikon keskiviikkona SuomiAreenan keskustelutilaisuudessa. Ikuinen ideanikkari Raimo Sailas oli kokenut valaistumisen ja totesi kaikkien maailman ongelmien johtuvan ilmastonmuutoksesta.

Hienoa sinänsä, Raimo, mutta samalla suistit nuoret pois alkuperäisestä puheenaiheesta — unelmista. Kauas pois unohtuivat unelmat omasta kodista, hyvästä työurasta, rakkaista ihmisistä ja muista perusasioista. Emmekö me nuoret enää oikeasti unelmoi — vai emmekö vain usko unelmiimme?

Onneksi Suomen Ylioppilaskuntien Liiton keskustelu Sukupolvet – sota vai sopimus? osoitti, että me nuoretkin osaamme unelmoida, kun saamme siihen mahdollisuuden. Meillä nuorilla on toki suuri vastuu väestön ikääntyessä, mutta meillä on myös omia halujamme ja unelmiamme. Ehkä Sailas halusi harhauttaa keskustelun pois muista meille tärkeistä yhteiskuntamme ongelmista ja pelastaa selkänahkansa?

No, onneksi puoliviikkoinen ei ollut pelkkää politiikkaa, vaan ehdin myös rentoutua Pori Jazzien merkeissä. Perjantaina kuunneltiin Santanaa. Kirjaimellisesti kuunneltiin, sillä Kirjurinluoto oli tupaten täynnä ja näköyhteys lavalle jäi varsin heikoksi. Mutta hyvältä kuulosti!

Lauantaina lähtö Kirjurinluotoon viivästyi melkoisesti sateen takia, mutta lopulta ehdimme paikalle hyvissä ajoin ennen Shaggyn keikkaa. Mary J. Blige oli toki enemmän kuin loistava myös, mutta kyllä parhaat bileet oli Shaggyn aikana. Angel ja It Wasn’t Me vain yksinkertaisesti pistivät jalat vipattamaan — Boombasticista puhumattakaan! Eikä se viiden litran sangriakannu ainakaan tahtia haitannut…

Kesään kuuluvat mansikat, meri, kärpäset, jokilaivat… Ja tietenkin festarit! Oma festarikausi tuli avattua viime viikonloppuna Pohjoismaiden vanhimman rockfestivaalin Ruisrockin merkeissä. Ostin heikkona hetkenä lipun koko viikonlopuksi. Aluksi kadutti hiukan, vaan ei enää!

Ruissalo näytti parhaat puolensa. Aurinko helli, “marjamehu” pysyi mukana ja bändeilläkin oli varsin onnistuneita keikkoja. Omien suosikkien joukkoon poukkasi ainakin Disco Ensemble, uusi punk-tuttavuus Millencolin (yllä) sekä sunnuntain omalta osalta käyntiin veivannut tyttörocktrio Stalingrad Cowgirls.

Hiukan harmittaa tosin se, että Apulannan keikasta kuulin vain puolitoista kappaletta. Keinokakkadiggailun sijasta piti nimittäin kiitää niittylavalle ja Kentin pariin. Tähän oli sorruttava, kun Koff ystävällisesti tarjosi, ahh, ilmaista olutta ja mainion katsomopaikan yläilmoissa.

Mutta kyllä festareista Festarin tekevät aina ihmiset. Siis suuret kiitokset ansaitsevat kaikki mainiotakin mainiommat kanssafestaajat! Ensi vuonna taas uudet kujeet.

Ja sitä ennen toki Pori Jazz ja DBTL!

Mitä mainiointa juhannusta, olitpa sitten mökillä, maalla tai kaupungissa. Tai kassajonossa.

23-vuotias pääsee risteilylle myös viikonloppuna ilman yli 30-vuotiasta valvojaa. (Lähde: Kompassi)

Sitä oikein satelee oikeuksia tänään!

Maanantai 28.4.

Wappu alkoi Lexin ja P-Klubin perinteisillä Päiväsitseillä. Teemana oli Rappers vs. Rockers ja tunnelma oli kirjaimellisesti kuuma.

Laulunjohtajana sitseillä toimi maailmankuulu Mc TeuZa (kuvassa oikealla). Asu muuten voitti toisen parhaan puvun palkinnoista sitten jatkoilla…

ELSA Turun järjestämillä jatkoilla tahtia löivät The Marco van Bastens sekä The Gambit.

Tiistai 29.4.

Vapun aatonaattona Lex järjesti Akateemisen Mölkyn MM-kilpailut, ensimmäistä kertaa Turussa ja toista kertoo koko maailmassa. Muutama vuosi sitten ensimmäistä kertaa järjestetty LexMölkky on siis kasvanut tärkeäksi osaksi Turun vappuohjelmistoa.

Suurista ennakko-odotuksista huolimatta edustavaakin edustavampi joukkueemme PinkkiHorot tippui kisasta jo alkuerien jälkeen. Tuomaripeliä! No, jäipä ainakin aikaa nauttia kevään lämpimimmästä päivästä.

MM-kisojen “viralliset” SingStar-vätköt pidettiin lopulta allekirjoittaneen luona ja itse maailmanmestaruusjatkot humpattiin perinteiseen tapaan Börsissä. Tanssijalat vispasivat loistavan cover-bilebändi 5th Seasonin tahtiin.

Keskiviikko 30.4. :: Wappuaatto

Wappuaatto alkoi kuten kunnon työväellä, siis töissä. Pitkällisen jännityksen jälkeen iltapäiväkahdelta ilmoitettiin, että voipi lähteä töistä pois.

Ja samantien hyppäsin sitten Lexin Kännirundibussiin. Muutama työkaveri katsoi hiukan pidempään, kun vedin haalareita ylle työpisteeltä poistuessani. KäRulta suunnattiin sitten heti kohti keskustaa ja Taidemuseonmäen lakitusta.

TYYn hallituksen puheenjohtajan puheessa muistuteltiin mm. opiskelijoiden äänen kuulumisen tärkeydestä yliopiston hallinnossa. Oli muuten hienoa seisoa yhdessä muun TYYn hallituksen kanssa ja katsella mäeltä, kun turkulaiset painoivat valkolakit päähänsä puheenjohtajan puheen päätteeksi.

Lakituksen jälkeen päätimme pitää ex-tempore-pihasitsit TYYn toimiston edessä neljän hengen joukkiolla. Jossain vaiheessa porukkaa olikin paikall sitten jo parikymmentä henkeä. Mainio wapputempaus, vaikka itse sanonkin!

Lopulta ilta päättyi tietysti Kirkkotien legendaarisiin Wappubileisiin. Illan bändin onnistuin jotenkin missaamaan. Ilmeisesti pojat soittivat samaan aikaan, kun olin tutustumassa TuKYn uuteen hallitukseen. Hyvä meininki oli joka tapauksessa!

Torstai 1.5. :: Wappupäivä

Kaikki päättyy aikanaan, niin myös vappu. TYYlikkäällä Vappupiknikillä juotiin vielä viimeiset skumpat pois ja nautittiin muita mainioita eväitä hyvässä seurassa auringon helliessä.

Piknikin jälkeen istuttiin vielä iltaa Lexin toimistolla, kunnes vähitellen porukka alkoi kaivautua takaisin kotikoloihinsa lepäilemään.

Kiitos ja anteeksi! Ensi vappuun…