Erityisen huolestuttavaa on lähisuhdeväkivalta, josta viranomaisten tietoon tulee vain aniharva teko. Väkivallan uhri ei uskalla kertoa tapahtuneesta, sillä hän rakastaa ja on riippuvainen väkivallan tekijästä. Parisuhde on edelleen myös niin pyhä asia, että esimerkiksi ystävien on äärimmäisen vaikea puuttua suhteeseen, vaikka väkivallasta olisi vahvat epäillykset. Asiaa ei varmasti auta myöskään se, että uhri tuntee helposti häpeää asiasta ja alkaa syyllistä itseään tapahtuneesta.

Kotona ei pidä pelätä! Oma koti ja perhe on ihmisen tärkein turvasatama yhteiskunnassa. Jos tämä satama luhistuu, ei ihmisellä usein ole muuta paikkaa, johon paeta. Eläminen jatkuvassa väkivallan pelossa rasittaa — ei pelkästään uhria itseään, vaan myös tämän lapsia, ystäviä ja muita läheisiä.

Erityisen tärkeä askel Turussa kaikkien panelistien mielestä olisi kunnallisen väkivalta-asioiden koordinaattorin palkkaaminen. Turkuun on perustettu moniammatillinen väkivaltatyöryhmä, mutta sen jäsenet toimivat työryhmässä omien töidensä ohella. Kuitenkin työtä kokopäiväiselle yhteyshenkilölle riittäisi varmasti. Yhteyshenkilö olisi tärkeä myös siksi, että taistelu väkivaltaa vastaan vaatii tiivistä yhteistyötä kaupungin ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.

Paneelista jäi kokonaisuudessaan kyllä todella hyvä fiilis. Iänikuisen puolueiden välisen nokkapokan sijaan osallistujat onnistuivat vakuuttamaan ainakin minut siitä, että asioille voidaan tehdä jotain. Yhdessä. Ja tilaisuuden jälkeen olen entistäkin vahvemmin sitoutunut edistämään Amnestyn suosituksia naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. 

Väkivalta — kadulla tai kotona — on aina ihmisoikeusrikos.

Suositukset ovat osa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista Joku raja! -kampanjaa.

Arkipäivää Kiinan kommunistihallinnon alla.

Kun olympialaiset myönnettiin Kiinalle, Pekingin hakukomitean varapuheenjohtaja Li Jingmin ilmoitti, että “sallimalla Kiinan järjestää olympialaiset edistätte ihmisoikeuksien kehittymistä”. Kiina lupasi muun muassa, ettei lehdistönvapautta rajoiteta ennen eikä kisojen aikana.

Kaunista puhetta, mutta teot ovat jääneet vähäisiksi. Tai itse asiassa teot ovat kääntyneet lupauksia vastaan. Amnesty Internationalin tuoreen raportin mukaan Kiinan viranomaiset ovat entisestän kiristäneet otettaan internetistä Pekingin olympiakisojen alla. Viranomaiset ovat sulkeneet useita hallitusta kritisoineita nettisivuja, ja kriittisiä netinkäyttäjiä on pidätetty.

Älä siis ihmettele, kun sivut näyttävät tänään erityisen oudolta. Otan osaa Australian Amnestyn Uncensor-kampanjaan, joka sensuroi osan sivusta 30.7. Ihan vaan Kiinan tyyliin…

Uusi perussopimus tuo EU:n päätöksentekoon paljon kaivattua avoimuutta ja tehokkuutta. Demokratia lisääntyy, kun kansalaisten valitseman europarlamentin ja EU-maiden omien parlamenttien merkitys kasvaa. Käyttöön tulee myös kansalaisaloite, jolle voisi olla käyttöä Suomenkin poliittisessa järjestelmässä.

Äärettömän tärkeä uusi sopimus on myös kansalaisten oikeuksien kannalta. Sopimus vahvistaa neljän tärkeän perusvapauden merkitystä ja tekee perusoikeuskirjasta oikeudellisesti sitovan. EU saa siis vihdoin oman, sitovan “ihmisoikeussopimuksen”, johon kansalaiset voivat oikeudessakin vedota.

Viidessäkymmenessä vuodessa Eurooppa ja koko muu maailma on muuttunut. Lissabonin sopimus tuo EU:n vihdoin 2000-luvulle.

…vielä kun irlantilaiset muistaisivat huomenna äänestää oikein…

- Mielestäni on kuitenkin hyvä rukoilla aamunavauksissa, koska rukous on tärkeä osa uskonelämää.

Niin, rukoilu on varmasti tärkeä osa elämää — uskoville. Mutta ei kaikille. Kirkkoon kuulumattomilla on oikeus olla kuulematta uskonnollista aamunavausta.

Julkisten koulujen aamunavausten pitäisi lähtökohtaisesti olla tunnustuksettomia. Rukoilulle voi jokainen varmasti varata oman hetken koska tahansa. Ja uskonnon opetukseen riittää kyllä sille varatut tunnit ilman jokaviikkoista pappissaarnaa. Se, että uskonnotonta kehotetaan siirtymään erilliseen tilaan uskonnollisen aamunavauksen ajaksi ei ole järkevää kenekään kannalta.

Uskonto — tai uskonnottomuus — on ihmisen yksityisasia.

Kuten Sanomalehtien liiton mainoksessakin muistutetaan, on Suomi sananvapaudessa maailman kärkeä. Sijoitus on kuitenkin laskenut hieman viime vuosina. Vuonna 2006 olimme vielä ykkösiä, mutta vuonna 2007 tipuimme jaetulle viitossijalle.

Vaikka sananvapaus Suomessa tuntuu itsestäänselvyydeltä, se on harvinaista herkkua maailmalla. Viime vuonna tapettiin 87 journalistia ja joka päivä heitä vangittiin vähintään kaksi. Olympialaisten järjestäjämaa Kiina sulkee omat ja kansalaistensa silmät sananvapaudelta yleismaalimallisesta painostuksesta huolimatta. Sananvapausongelmat ovat vain kärjistyneet Pekingin olympialaisten alla. Sanomalehtien maailmanjärjestö WANin mukaan Kiinan vankiloissa istuu yli 30 toimittajaa, enemmän kuin missään muussa maassa.

Läntisten maidenkaan ei pidä tuudittautua siihen, että niiden sananvapaustilanne pysyisi nykyisenlaisena iät ja ajat. Sananvapauden tilaa on seurattava herkeämättä ja rohkeimpien on sitä välillä jopa koeteltava.

Hyvää sananvapauden päivää!