Pitkällisen pähkäilyn jälkeen Turun yliopiston ylioppilaskunnan edustajisto päätti lahjoittaa Turun yliopistorahastoon 0,10 euroa per jäsen. Lahjoituspotti tulee olemaan noin 1 500 euroa. Opetus- ja kulttuuriministeriö rahoittaa yliopistoja lisäksi summalla, joka muodostuu lahjoitusten summasta kerrottuna 2,5:llä. Käytännössä potti nousee siis 5 250 euroon. (Korjaus: Opetus- ja kulttuuriministeriön kerroin ei koske yliopiston läheisyhteisöjen — esim. ylioppilaskuntien — tekemiä lahjoituksia. Kiitos Raulille korjauksesta!) Hieno, symbolinen ele ylioppilaskunnalta — yliopiston varainhankinta on koko yliopistoyhteisön yhteinen projekti!

Edustajiston kokouksessa oikeustieteilijöiden Ryhmä Lex haastoi kaikkien edustajistoryhmien jäsenet lahjoittamaan oman pienen pottinsa yhteiseen kekoon. Haasteensa tueksi jokainen ryhmän jäsen lahjoitti yliopistorahastoon 20 euroa, ja mukaan lähti lisäksi pari muuta Ryhmä Lexin toimijaa.

Itse lahjoitin ryhmäni mukana 20 euroa kampanjaan ja haastan myös sinut mukaan! Pieninkin lahjoitus kerrotaan 3,5:llä, ja näistä pienistä puroista syntyy lopulta iso potti.

Lahjoituksen pystyt tekemään kätevästi netissä. Lisätietoja kampanjasta löydät Turun yliopiston varainhankinnan sivuilta.

Ja niin: Elossa ollaan. Kaikki hyvin. Aamuja on riittävästi. Ja sitä rataa.

Tällä viikolla viikonloppulomille tullessa kotioven takana odotti myös yliopistolta tullut kirjekuori ja sen sisällä oikeusnotaarin tutkintotodistus.

Pari vuotta yli valtion asettaman tavoiteajan yli siinä meni. Mutta toisaalta kuluneen 5 vuoden aikana on tullut kyllä puuhailtua paljon hyödyllistä opiskelujen ohella. Uskon siitä koituneen ja koituvan yhteiskunnalle vielä jotain hyötyä, vaikka valmistuminen viivästyykin… (Opiskelihan ex-pääministeri Vanhanenkin yliopistossa komeat 13 vuotta!) Ja eiköhän nuo maisteriopinnot sitten intin jälkeen suju kohtuullisen nopeassa tahdissa, sillä niistä on jo tässä vaiheessa suoritettukin iso osa.

Näihin tunnelmiin.

(Päivityksiä on muuten turha odottaa jatkossakaan tulevan kovinkaan kiivaalla tahdilla — inttiblogia tästä ei tule. Tämän postauksen kuvituskuvakin jäänee yhdeksi harvoista kurkkusalaattikuvista.)

Jos joku ei kuvasta selvää saanut, niin tankoon vedetyn valtiolipun vaakuna on väärin päin: leijona siis kalistelee siinä sapeliaan pää alaspäin. Toivottavasti ei valu veri päähän…

Ja sama moka oli käynyt ainakin kahden vierekkäisen rakennuksen lipputangoissa.

Samoin mediasta on käynyt kaikille selväksi demarien kaksinaamaisuus asian tiimoilta. Demariedustajat hyväksyivät mietinnön ilman eriäviä mielipiteitä, mutta heti tämän jälkeen he irtisanoutuivat mietinnöstä ja halusivat koplata sen vaalilakiuudistukseen. Nina Suomalainen kirjoitti omassa blogissaan osuvasti:

Demarit ovat tällä hetkellä kuin kiukutteleva pikku lapsi, joka suostutellaan sopimaan leikkimissäännöistä hiekkalaatikolla. Hammasta purren ipana suostuu, mutta vetää kuitenkin heti laatikon ulkopuolella lapiolla päähän häntä ärsyttänyttä pilttiä ja sanoutuu irti kaikesta sovusta. Perustuslain uudistusta pähkineessä komiteassa päästiin kompromissiin demareiden edustajien mukana ollessa, mutta heti komitean jälkeen demareiden toinen haara, puolueen uusvanha johto sanotui siitä irti.

Kaikella kunnioituksella, rakkaat demariystävät: perustuslaki on ainakin omasta mielestäni vähän turhan perustavanlaatuinen ja merkittävä dokumentti käytettäväksi kiristysaseena. Pyhä se ei ole, vaan sitä voidaan riittävän enemmistön kannatuksella muuttaa, mutta sen mahdollisten muutosten koplaaminen muihin asioihin — niinkin tärkeisiin kuin vaalilakiin — on yksinkertaisesti mautonta.

Mi-täh? Onko keppanan juonti — tai tarkemmin sen keppanan osto — sunnuntaisin jotenkin erityisen paheksuttavaa? Paheksuttavampaa kuin vaikkapa mäyräkoiran hankinta tiistaitirpaisua varten? Kirkollako pitäisi olla alkoholimonopoli ehtoollisviinin kanssa aina sunnuntaisin?

Immateriaalioikeuden erikoistumisjaksoon liittyen olen tällä viikolla saanut/joutunut lukemaan STM:n alaisen tupakkapoliittisia lakimuutoksia valmistelleen työryhmän loppuraportin. Sen mukaan värikkäät tupakkapakkaukset aiheuttavat paitsi keuhkosyöpää, myös kehottavat nuoria rikolliksi, rappeuttavat koko yhteiskuntamoraalin ja ovat vieläpä syy jotakuinkin myös maailmanrauhan rikkoutumiselle ja ilmastonmuutokselle.

Vaikka sinänsä vihaankin noita pirun haisukääryleitä, niin aikamoista tekstiä tuo raportti oli…

Mistä näitä kukkahattusetiä oikein sikiää?

Demarit ovat ex-pamppu Eero Heinäluoman johdolla olleet vaatimassa Suomen hallitukselta selvitystä siitä, miten Finnairia aiotaan jatkossa johtaa ja mikä on sen strategia. Lopulta eduskunnan talousvaliokunnan pj. Jouko Skinnari (demari hänkin) kutsui Finnairin toimitusjohtaja Jukka Hienosen ja yhtiön hallituksen puheenjohtaja Cristofferin Taxellin selvittämään yhtiön tilannetta valiokunnalle.

No just…

Vaikka Finnair on valtion enemmistöomistuksessa, pitäisi demarienkin muistaa, että kyseessä on osakeyhtiö. Ja osakeyhtiössä toimitaan osakeyhtiölain mukaan. Siinä missä me muutkin omistajat, voi valtio käyttää valtaansa Finnairissa osallistumalla sen yhtiökokouksiin.

Eduskunnan tehtävä on ottaa kantaa siihen, omistaako Suomen valtio Finnairin enemmistön vai ei. Sen sijaan valtioneuvoston tahi eduskunnan tai sen talousvaliokunnan tehtävä — demareiden tai Heinäluoman tehtävistä nyt puhumattakaan — ei ole päättää yrityksen päivittäisestä toiminnasta tai edes sen suurista linojista. Se tehtävä kuuluu Finnairin johdolle, sen hallitukselle ja viime kädessä yhtiön osakkeenomistajien yhteiselle yhtiökokoukselle. Ei eduskunnalle. Piste.

Eli näpit irti mun Finnairista, Eero! Keksi joku muu kohde populistisille älynväläyksillesi…

Maailman AIDS-päivää vietetään 1.12.

“Onko törkeän ryöstön valmistelu mielestäsi rikos?”

Vastasin, että ei ole. Toisin kuin 85 % vastaajista.

Rikos on teko tai laiminlyönti, josta on laissa säädetty rangaistus, eikä törkeän ryöstön valmistelua ole rikoslaissa rikokseksi määritelty. Kyseessä ei siis ole mikään mielipidekysymys.

Sen sijaan täysin perusteltua olisi toki kysyä, pitäisikö törkeän ryöstön valmistelu määritellä rikokseksi. Mutta sitä ei TS kysynyt.

Pientä tarkkuuttaa siellä toimituksessa…

Mihin unohtui valtuustoryhmien välisessä sopimuksessakin korostettu ennaltaehkäisevä nuorisotyö? Eikö edellisestä lamasta opittu mitään, vaan jälleen laman uhreiksi korotetaan lapset ja nuoret?

Nostimme huolemme pöydälle Kokoomuksen Turun Aluejärjestön hallituksen kokouksessa yhdessä nuorisolautakunnan pj. Maija Niskala ja liikuntalautakunnan pj. Saara-Sofia Sutelan kanssa. Saimme ilmeisestikin vakuutetua aateveljet ja -siskot, ja niinpä järjestö antoi syyskokouksessaan seuraavan julkilausuman:

Kokoomuksen Turun Aluejärjestö:

Ennaltaehkäisevällä hyvinvoinnilla taantuman torjuntaan

Kokoomuksen Turun Aluejärjestö katsoo, ettei ennaltaehkäiseviä palveluita tarjoavien pienten hallintokuntien budjetteja tulisi leikata. Talousarvioehdotuksen mukaiset säästöt ovat kokonaisuudessa niin pieniä, että talouden tasapainottamisen kannalta niiden merkitys on lähinnä marginaalinen. Sen sijaan säästöehdotukset heikentävät kaupunkilaisille tarjottavia ennaltaehkäiseviä palveluita huomattavasti. — –

Siinä missä korjaavien terveys- ja sosiaalipalveluiden nettomenot ovat viime vuosien aikana kasvaneet voimakkaasti, ovat ennaltaehkäisevät pienemmät hallintokunnat joutuneet tyytymään nolla- tai jopa negatiiviseen budjettikehitykseen. Sosiaali- ja terveysmenojen jo nyt muodostaessa puolet Turun kokonaisbudjetista, ei kaupungilla ole enää varaa säästää ennaltaehkäisevistä toimista. — –

Ehdotetut leikkaukset merkitsisivät ennaltaehkäisevien palveluiden heikkenemistä. Kokoomuksen Turun Aluejärjestön mielestä kulttuuri-, nuoriso- ja liikuntatoimien jo nyt erittäin kustannustehokkaasta toiminnasta säästäminen ei ole sitä kauaskantoista talouden tasapainottamista, johon kaupungin pitäisi nyt tähdätä. Pitkällä aikavälillä kaupungille on huomattavasti edullisempaa suunnata resursseja ennaltaehkäisevään toimintaan nyt, kuin maksaa pienten hallintokuntien leikkauksista aiheutuvia moninkertaisia kustannuksia tulevaisuudessa. Nuorisotyöhön, kulttuuriin ja liikuntaan satsatut resurssit näkyvät tulevaisuudessa moninkertaisina säästöinä terveys- ja sosiaalipalveluissa.

Julkilausuma löytyy kokonaisuudessaan Kokoomuksen Turun Aluejärjestön sivuilta.

Onneksi julkilausuma on huomattu hyvin julkisuudessa. Kamppailu pienten hallintokuntien puolesta kuitenkin jatkuu. Tuloksen näemme sitten marras-joulukuun vaihteessa.

Toissaviikolla päätimme nuorisolautakunnassa nuorisotoimen budjettiehdotuksesta. Tiukassa taloustilanteessakin pääsimme — vaikkakin palveluita (ja hampaita) rajusti kiristellen — kaupunginjohdon antamaan ohjelukuun. Leikkauksia jouduttiin tekemään jokaisella tulosalueella.

Käytännössä leikkaukset näkyvät eniten mm. nuorisotilojen aukioloaikojen vähentymisenä. Toimintarahat vähenevät myös mm. Skeittihallilta, Seikkailupuistolta sekä nuorten taide- ja toimintatalo Vimmalta.

Hampaiden kiristely saikin pian jatkoa, kun luin Turun Sanomista, että muut lautakunnat ylittivät ohjelukujaan reilusti. Ehdoton ykkönen oli peruspalvelulautakunta 42 miljoonan euron ylityksellään. Yhteensä peruspalvelulautakunnan budjettiesitys oli 567 miljoonaa euroa. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että nuorisolautakunnan koko budejttiesitys oli 8,6 miljoonaa euroa.

Kun juttua luki eteenpäin, meinasi ärräpäitäkin jo lennellä:

Ensi vuoden kuluja nostaa osaltaan nuorten heikentynyt työllisyystilanne. Syrjäytymiskierrettä yritetään katkaista esimerkiksi päihdehuollon palvelujen avulla.

Nuoren työttömyyden ja päihdehuollon välillä olisi aika monta nuorisotoimen tarjoamaa, huomattavasti edullisempaa ja asian tilaan varhaisemmin puuttuvaa palvelua! Ennen lopullista syrjäytymistä on vielä mahdollista vaikuttaa nuoren tilanteeseen. Valtiontalouden tarkastusviraston laskelmien mukaan yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle 1,2 miljoonaa euroa. Toisaalta on laskettu, että 1 euron panos ennaltaehkäisevään nuorisotyöhön säästää 6 euroa korjaavalta puolelta.

Entä jos tällä kertaa annettaisiin “kiltin oppilaan asemaan” joutuneelle nuorisolle 300 000 euroa nykyistä ohjemäärärahaa enemmän? Näin nykyinen palvelutaso voitaisiin säilyttää — ja toisaalta esim. nuorten pajatoimintaan voitaisiin panostaa. Samalla helpotettaisiin peruspalvelutoimen taakkaa ja säästettäisiin ainakin muutama nuori syrjäytymiseltä. Win-win situation?