Seuraavasta videosta saat käsityksen eilisen huumorin tasosta. En suosittele heikkohermoisille taikka kukkahattutädeille. Kiitos ja anteeksi.

Ja niin: Elossa ollaan. Kaikki hyvin. Aamuja on riittävästi. Ja sitä rataa.

Tällä viikolla viikonloppulomille tullessa kotioven takana odotti myös yliopistolta tullut kirjekuori ja sen sisällä oikeusnotaarin tutkintotodistus.

Pari vuotta yli valtion asettaman tavoiteajan yli siinä meni. Mutta toisaalta kuluneen 5 vuoden aikana on tullut kyllä puuhailtua paljon hyödyllistä opiskelujen ohella. Uskon siitä koituneen ja koituvan yhteiskunnalle vielä jotain hyötyä, vaikka valmistuminen viivästyykin… (Opiskelihan ex-pääministeri Vanhanenkin yliopistossa komeat 13 vuotta!) Ja eiköhän nuo maisteriopinnot sitten intin jälkeen suju kohtuullisen nopeassa tahdissa, sillä niistä on jo tässä vaiheessa suoritettukin iso osa.

Näihin tunnelmiin.

(Päivityksiä on muuten turha odottaa jatkossakaan tulevan kovinkaan kiivaalla tahdilla — inttiblogia tästä ei tule. Tämän postauksen kuvituskuvakin jäänee yhdeksi harvoista kurkkusalaattikuvista.)

Eilen palkittiin sitten 15 vuoden odotus, kun Green Day palasi Suomen tantereelle keikkailemaan. Loistava keikka olikin! Osa mediasta suomi Billy Joeta liiastakin yleisön kosiskelusta, mutta — come on — niinhän showkeikalla pitääkin!

Keikkasetissä oli mukavasti sekä uutta että vanhaa tuotantoa. Basket Case aiheutti tietysti illan parhaimman sekoamisen, kun taas lopun akustinen Good Riddance (Time Of Your Life) sai vilunväreet menemään… Muutama lisäkuvakin keikalta löytyy.

Sen sijaan propseja eivät ansaitse Matkahuolto ja Pohjolan Liikenne. Kampin linja-autoasemalla nimittäin pariasataa takaisin Turkuun hamunnutta keikkailijaa odotti yksi(!) 50 hengen bussi. Kun kyseinen bussi täyttyi, ilmoitti kuljettaja lisäbussien tilaamisen olevan suuri vaiva ja iski ovet kiinni. Seuraava bussihan olisi lähdössä jo kolmelta yöllä. Vähän kävi kyllä sääliksi erityisesti ulos jääneitä lapsiperheitä… Itse päädyimme keräämään sekalaisen porukan terminaalista ja otimme tilataksin kotikaupunkiin. Hintaa kyydille tuli reilu 40 euroa/nokka, mikä oli kyllä varsin kohtuullinen hinta siitä, että unta sai vetää palloon kylmän terminaalilattian sijasta omassa sängyssä.

Niin sitä sitten ollaan lähempänä viittäkymppiä kuin syntymää.

Eipä elämä juurikaan muutunut, mitä nyt lapsen saisin tästä eteenpäin adoptoida. Se ei taida kuitenkaan olla kovin ajankohtaista.

Suomen Turussa kevät jo kolkutteli ovella, joten aprillipäivän kunniaksi oli syytä suunnata valkoisena hohtanut nokka kohti Sveitsin Davosia ja TaivasHupellusta. Luvassa oli siis 5 päivää aurinkoista alamäkispurttia ja tyylikästä aprés-ski -kikkailua.

Viimevuotisesta Karibian reissusta oppineena en edes yritä kirjoittaa sen kummempaa matkarapsaa, vaan kehotan vain tarkastelemaan Davosin kuvasatoa. Todettakoon kuitenkin sen verran, että ennen reissua valkoisena hohtanut nokka värjäyti reissun seurauksena lähes demarinpunaiseksi. Auringosta ja tuiskunneesta lumesta, siis.

Mutta, mutta. Kaiken kaikkiaan siis loistava reissu, josta kiitokset järjestäjille sekä mitä mainioimmalle hupeltajaporukalle!

Itselläni on tarkoitus vielä käydä tetsailemassa keväthanget Ylläksellä ennen vappua, mutta muut voivat muistella talven tähtihetkiä seuraavan After Skissäkin paukuttaneen tsibaleen tahtiin: Hey! Das geht ab! Wir feiern die ganze Nacht…

Nyt on siis liput taskussa — tai oikeastaan vasta koneella, itse pitää ne taskuun printata — Green Dayn Helsingin keikalle. Nättiä!

Ja eilen tuli myös vihdoin varattua pääsiäislaskettelureissu Sveitsin Davosiin Taivashupelluksen siivillä. Sitä ennen ensi viikoksi Islantiin.

…niin, rahanmenoa ei voi estää. Pitänee koittaa tehdä ylitöitä loppukevät…

Idea on siis varsin yksinkertainen — seisovassa pöydässä on hampurilaissämpylöitä, jauheliha- ja kasvispihvejä, pekonia, parin sortin vihanneksia, cheddaria, majoneesia, sun muuta. Niistä sitten kokoat juuri itsellesi sopivan tuplajuusto-pekoni-sipulirengas-chili-burgerin — kuten kuvasta näkyy.

Kuvaa nyt jälkeenpäin katsellessa tosin tulin siihen tulokseen, että ensi viikonloppuna syön pelkkää ruohoa. Kenties se puhdistaa tänään tukkeutuneet verisuonet?

TJEU: Kertun hampparibuffet lauantaisin klo 13-17 ja sunnuntaisin klo 13-18. Läntinen pitkäkatu 35, Turku.

Kokoomuksen Nuorten Liiton 76. liittokokous on vihdoin takana. Eilen liiton puheenjohtajaksi valittiin Wille Rydman, tänään taas valittiin loppuhallitus. Varsinais-Suomesta hallitukseen valittiin varapuheenjohtajaksi Anne Taavitsainen ja jäseneksi Karri Kattelus.

Puheenjohtajapeli käytiin kahden mainon ehdokkaan välillä. Itse olin Tomi Sandströmin takana, joka hävisi vaalin vain parilla äänellä. Vaalin jälkeen kokoushotellin käytävillä kaikuivat jälleen kysymykset siitä, onko Kokoomuksen Nuorten Liitto taas jakautunut kahtia.

Samaa kysymystä pohdin itsekin erityisesti edellisen pj-vaalin jälkeen. Mutta pakko myöntää, että tällä kertaa vaalien jälkimaku oli parempi. Olen toki pettynyt oman puoleni ja Tomin tiukasta häviöstä. Teimme kovasti työtä äärettömän hienon ehdokkaan eteen, mutta tulos jäi saavuttamatta. Niinhän siinä kävi — me hävisimme ja ne voittivat.

Mutta fiilis oli siis kuitenkin parempi kuin parin vuoden takaisessa häviössä. Vaikka ylilyöntejä varmasti sattui nytkin puolin ja toisin, käytiin kisaa tällä kertaa yleisesti ottaen huomattavasti reilummassa hengessä, todellisena kilpailuna. Molemmat ehdokkaat korostivat jo kokouksen alussa liiton rivien kokoamisen tärkeyttä, kävi vaalissa miten kävi.

Kuten itse totesin henkilökohtaisesti Willelle vaalin jälkeen: Olin pettynyt tulokseen, mutta tiedän, että Wille on äärettömän fiksu nuori, joka osaa huomioda myös nyt hävinneen puolen ajatukset. Liittokokouspölyn laskeuduttua alkaa rankka työ ja ponnistus kohti tulevia vaaleja. Vaaleihin kokoomusnuoret lähtevät viime vuosia tiiviimpänä porukkana tarjoten äänestäjille tulevaisuuteen katsovan, yksilön voimaan uskovan vaihtoehdon.

Kokoomuksen Nuorten Liitto ei jakautunut nyt, tässä liittokokouksessa. Se on selvä! Jakautuminen tapahtui pari vuotta sitten, ja siitä lähin se on rampauttanut liittoamme. Tämä on syytä tunnustaa. Viime aikoina blokkien välistä lähentymistä on kuitenkin tapahtunut, ja nyt liittojohdon yksi tärkeimmistä tehtävistä on jatkaa tätä kehitystä. Mielipide-eroja ihmisten välillä on ja tuleekin olla, mutta näiden erojen on oltava liittoamme kehittävä voima, ei sen rakenteita repivä voima.

Lopuksi haluan omasta puolestani onnitella tuoretta liittojohtoa ja toivottaa voimia liiton jälleenrakennustyöhön. Samoin haluan kiittää Tomia ja kaikkia Tomin puolesta kampanjoineita — hyvin me vedettiin!

]]> http://teemuoksanen.fi/blog/2009/11/15/jakautuiko-kokoomuksen-nuorten-liitto/feed/ 8 http://teemuoksanen.fi/blog/2009/10/31/tuliaisia-expoilta/ http://teemuoksanen.fi/blog/2009/10/31/tuliaisia-expoilta/#comments Sat, 31 Oct 2009 21:38:17 +0000 Teemu http://teemuoksanen.fi/?p=958 Päätimme vihdoin virallistaa suhteemme. Tapasimme muutama vuosi takaperin Ylläksellä, ja sen jälkeen olemme tavanneet alamäkihiihdon merkeissä parikin kertaa. Aluksi hikoillutti niin pirusti, mutta vähitellen tutustuimme toisiimme ja homma alkoi luistaa edes jotenkuten.

Ja vihdoin tänään oli se päivä. Tavattuamme SkiExpon kamapörssissä päätimme virallistaa suhteemme.

Ikiomat tellusukset seisovat siis nyt kämpän seinustalla odottamassa ensilumia.