TeemuOksanen.fi

Jälleen on se aika vuodesta, kun maksutonta korkeakoulutusta tarjoavat yliopistomme lähettävät tilisiirtolomakkeita opiskelijoille. Jostain historian kätköistä hönkii yhä edelleen ylioppilaskuntien pakkojäsenyys, ja tästä lystistä joudumme vuosittain maksamaan noin 100 euroa.

Ylioppilaskuntien pakkojäsenyys on outo reliikki ja valtiosääntöoikeudellisestikin hankala instituutio, sillä se rajoittaa oleellisesti yhdistymisvapautta, joka on yksi perinteisimmistä perusoikeuksistamme.

Valitettavasti pakkojäsenyys pitänee pintansa uudessakin yliopistolaissa. Näin siitä huolimatta, että perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan, että asiassa olisi lähtökohtaisesti pitänyt etsiä selkeästi perustuslain mukainen järjestely, joka ei siis olisi rakentunut pakkojäsenyyden varaan. Nyt pakkojäsenyyttä ei juurikaan lakia valmisteltaessa kyseenalaistettu.

Samalla valiokunta huomautti, että hyväksyttäessä pakkojäsenyys ja siihen liittyvät maksut, olisi ollut asianmukaista ottaa lakiin säännökset myös maksun kohtuullisuudesta suhteessa saataviin palveluihin samoin kuin maksusta vapauttamisesta. Tältä osin valiokunta nimenomaisesti viittasi perustuslain 16 pykälään, johon juuri maksuttoman koulutuksen vaatiminenkin usein perustetaan.

Vaikka perus- ja ihmisoikeuksien kannalta kiusallinen tilanne jää siis toistaiseksi kummittelemaan Suomen yliopistoskenessä, niin uskaltaisin kyllä lyödä vetoa siitä, että kymmenen vuoden päästä pakkojäsenyyttä ei enää ylioppilaskunnissa ole.

Vaan kuka uskaltaisi sitä ennen lähteä haastamaan pakkojäsenyyden korkeimmassa oikeusasteessa? Olisi mielenkiintoista nähdä lopputulos…