2008
Tutkimuksen mukaan lähes puolet yli 15-vuotiaista naisista on kokenut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa taikka sen uhkaa. Tuo järkyttävä luku tuli tänään esiin, kun olin seuraamassa Amnestyn vaalipaneelia naisiin kohdistuvasta väkivallasta.
Erityisen huolestuttavaa on lähisuhdeväkivalta, josta viranomaisten tietoon tulee vain aniharva teko. Väkivallan uhri ei uskalla kertoa tapahtuneesta, sillä hän rakastaa ja on riippuvainen väkivallan tekijästä. Parisuhde on edelleen myös niin pyhä asia, että esimerkiksi ystävien on äärimmäisen vaikea puuttua suhteeseen, vaikka väkivallasta olisi vahvat epäillykset. Asiaa ei varmasti auta myöskään se, että uhri tuntee helposti häpeää asiasta ja alkaa syyllistä itseään tapahtuneesta.
Kotona ei pidä pelätä! Oma koti ja perhe on ihmisen tärkein turvasatama yhteiskunnassa. Jos tämä satama luhistuu, ei ihmisellä usein ole muuta paikkaa, johon paeta. Eläminen jatkuvassa väkivallan pelossa rasittaa — ei pelkästään uhria itseään, vaan myös tämän lapsia, ystäviä ja muita läheisiä.
Erityisen tärkeä askel Turussa kaikkien panelistien mielestä olisi kunnallisen väkivalta-asioiden koordinaattorin palkkaaminen. Turkuun on perustettu moniammatillinen väkivaltatyöryhmä, mutta sen jäsenet toimivat työryhmässä omien töidensä ohella. Kuitenkin työtä kokopäiväiselle yhteyshenkilölle riittäisi varmasti. Yhteyshenkilö olisi tärkeä myös siksi, että taistelu väkivaltaa vastaan vaatii tiivistä yhteistyötä kaupungin ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa.
Paneelista jäi kokonaisuudessaan kyllä todella hyvä fiilis. Iänikuisen puolueiden välisen nokkapokan sijaan osallistujat onnistuivat vakuuttamaan ainakin minut siitä, että asioille voidaan tehdä jotain. Yhdessä. Ja tilaisuuden jälkeen olen entistäkin vahvemmin sitoutunut edistämään Amnestyn suosituksia naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi.
Väkivalta — kadulla tai kotona — on aina ihmisoikeusrikos.
Suositukset ovat osa naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista Joku raja! -kampanjaa.
Maahanmuuttoa kasvattamalla tietyistä maista väkivalta keskuudessamme kasvaa entisestään
Faktat puhuvat karua kieltä
Naisiin kohdistuva väkivalta on varmasti ongelma maahanmuuttajien keskuudessa – aivan kuten missä tahansa muussakin väestöryhmässä. Ongelmaa ei kuitenkaan ratkaista esimerkiksi rajoja sulkemalla. Sen sijaan tarvitaan aktiivisia, ennalta ehkäiseviä toimia ja toisaalta rohkeaa reagointia jo tapahtuneisiin tapauksiin.
Maahanmuuttajien kohdalla tarvitaan jo käytännön syistä varmasti erityistoimenpiteitä. Miten kertoa meneillään olevasta pahoinpitelytilanteesta, jos ei osaa kieltä? Miten oppia kieltä, jos elää jatkuvan väkivallan alla?
Lähisuhdeväkivallassa on kyse on ihan koko Suomen väestöä koskettavasta ongelmasta. Väkivalta on pahin uhka ihmisoikeuksien toteutumiselle ja kotoutumiselle.
Ihmisoikeusjärjestö Amnesty ei ilmeisesti pidä miehiä ihmisinä?
Amnestyn feministeille ei myöskään ole tärkeää se, että lähisuhdeväkivallassa usein molemmat ovat väkivaltaisia, eli nainen on myös väkivaltainen ja naisten ollessa pelkästään uhreina, purkautuu naisen suuttumus lasten pahoinpitelyinä ja vuonna 2005 65% lasten tapoista oli naisten tekemiä. Näistäpä puhutaan paljon vähemmän. Feministit puhuvat lasikatosta ja naisten kokemasta väkivallasta ja syrjinnästä, vaikka käytännössä naisjärjestöt itse rikkovat tasa-arvolakeja järjestämällä mm. viikonloppuseminaareja “vain naisille”, samaa tapahtuu aina kun kehotetaan ihmisiä äänestämään naista, koska tuossa tilanteessa nollataan poliittinen sisältö ja verhotusti kehotetaan jättämään äänestämättä yhtä pätevää tai pätevämpää miestä vain tämän sukupuolen takia. Naisjärjestöt ovat kykenemättömiä ymmärtämään tätä.
Lähisuhdeväkivalta ei kosketa läheskään koko Suomen väestöä. Se varmasti koskettaa suurta osaa Lähi-idän väestöstä sekä Afrikan väestöstä, mutta väkivalta ei Suomessa ole niinkään yleistä kuin mitä sen annetaan ymmärtää olevan. Eräskin naistutkija arveli että Suomessa tehdään n. 15 000 raiskausta vuodessa, mutta vain vajaa 1000 tulee poliisin tietoon. Tuosta luvusta on paha sanoa juuta tai jaata, koska se perustuu todentamattomaan arvioon ja tarkoittaisi käytännössä että laskien 16-vuotiaasta 60-vuotiaaksi, niin se tarkoittaakin että tuossa haarukassa joka 25. mies raiskaa vuodessa vähintään kerran. Eli feministin mielestä joukossamme kävelee niinkin paljon kuin 12600 eri ikäistä raiskaajaa (tilastokeskuksen taulukoista laskettuna). Samalla logiikalla naisia raiskataan suomessa 38 naisen päivätahtia. Ovatko nuo luvut sinusta uskottavia?
Samalla tapaa Amnesty haluaa lisää toimenpiteitä vain naisia varten, koska Amnesty haluaa muistuttaa meitä että nyrkit, potkut ja erilaiset kättä pidemmät samoin kuin loukkaukset, solvaukset, vähättely ja mitätöinti sattuvat naiseen enemmän kuin mieheen ja vain naisen tuskalla on arvoa. Jos nainen tappaa lapsensa tai pahoinpitelee miestään (henkisen tai fyysisen väkivallan keinoin) se johtuu siitä, että hänellä on vaikeita ja hallitsemattomia ongelmia. Kun mies tappaa lapsensa tai hakkaa vaimoaan se johtuu Amnestynkin mielestä siitä, että miehet nyt vaan tekevät sellaista, täytyisi helpottaa naisten ja lasten ulospääsyä tilanteesta.
Vai jäikö minulta joku puoli asiasta ymmärtämättä?
Ainakaan Amnestyn omilla sivuilla ei lähisuhdeväkivallasta lähdetä mistään muusta kuin naisen asemasta uhrina. Lapset oli sentään mainittu, mutta ei lainkaan sitä tosiasiaa, että naiset syyllistyvät lastensa pahoinpitelyihin miehiä useammin ja tarjota kanavaa myös tälle vaietulle ryhmälle.
Ei kannata äänestää Teemua kun noin helposti uppoaa mieheen propaganda.
Lasten pahoinpitelyihin naiset(äidit) ovat ainakin 50%:sti syyllisiä viimeaikaisen kattavan tutkimuksen perusteella. Lasten törkeistä pahoinpitelyistä äidit tekevät enemmistön. Tapoista 2/3.
Poliisin tilastojen perusteella törkeässä parisuhdeväkivallassa nainen on syyllinen lähes puolessa tapauksista.
Amnestynkin siteeraama ”15,000 naista raiskataan vuodessa” tarkottaisi sitä, että lähes joka toinen suomalaisnainen tulisi elämänsä aikana raiskatuksi. Joka toinen. Ikäluokan koko on n. 60,000 ja siitä naisten osuus 30,000.
Kehotan Teemua tutustumaan vihreiden Jussi K. Niemelän kirjoituksiin ja kritiikkiin naistutkimuksesta. Naistutkimus EI ole tiedettä, mopo on karannut käsistä jo aikaa sitten, ja tutkimus on läpeensä ideologisoitunut ja politisoitunut. Nämä ihmiset ovat sittemmin ottaneet Amnestyn järjestöksi, jonka kautta toimivat julkisuuden suuntaan.
Kun heidän yksipuoliset, katkeroituneet valheensa ja liioittelunsa noin sinisilmäisesti ja vielä kauhistuen nielee, niin kuinka helposti on silloin poliitikkona höynäytettävissä muissakin kysymyksissä?
Väkivallassa on aina vähintään kaksi osapuolta — uhri ja tekijä — ja molemmat tarvitsevat apua. Tämä on tiedostettu selvästi myös Amnestyn suosituksissa, kun ne lukee läpi. Se, että nykisessä kampanjassa on keskitytty erityisesti naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, ei tarkoita, ettei Amnestylle (tai minulle itselleni järjestön jäsenenä) muun väkivallan ehkäisytyö olisi tärkeää.
Kuten jo useampaan kertaan olen todennut, väkivalta on aika rikkomus ihmisoikeuksia vastaan. Sillä ei ole väliä, kuka väkivaltaa käyttää, kehen sitä käytetään, missä sitä käytettään tai mitä väkivallan muotoa käytetään.
Laskelmat siitä, että joka 25. mies raiskaisi toisen ihmisen vuosittain, voi varmasti jättää omaan arvoonsa. Raiskaajat kun eivät todennäköisesti tyydy yhteen uhriin. Toisaalta pitää muistaa, että raiskaus voi tapahtua myös parisuhteen sisällä.
realistin kehotuksia allekirjoittaneen äänestämättä jättämisestä on toki kunkin hyvä pohtia. Mikäli omat ajatukseni eivät kohtaa sinun ajatuksiasi, on todella syytä valita joku toinen ehdokas. Simppeliä, eikö totta?
Kyse ei ole ajatuksistasi, voisinhan hyvin äänestää kokoomuslaista ehdokasta, vaan siitä, että levität eteenpäin valheellista ja yksipuolista informaatiota väkivaltaongelmasta, ja suositat siihen ratkaisumalleja, jotka jättäisivät yli 50% perheissä tapahtuvasta väkivallasta Amnestyn ehdotusten pohjalta luotavien tukimuotojen ja -hankkeiden ulkopuolelle (esim. äitien lapsiin kohdistaman väkivallan, joka on perheväkivallan muodoista kaikkein yleisin).
Seuraavassa todellista tutkimustietoa: http://www.aamulehti.fi/sunnuntai/teema/asiat_avaus/8005764.shtml
Niin, olisipa mielenkiintoista tietää mitä ehdokas näistä uusista tiedoista ajattelee. Varsinkin kun tuota naisten harjoittaman väkivallan osuutta noin räikeästi on vähätelty. Olisiko aika hieman tarkentaa asiaa myös poliittisessa päätöksenteossa, mutta riittääkö Turun poijjaalla rohkeus moiseen? Hyvän puolueen olet valinnut, mutta tekeekö puolueen kannattaja hyvän valinnan jos äänestää sinua ja luottaa että toimit parhaan tietosi mukaan, myös tässäkin asiassa sikäli kun keskustelua asiasta tulee?
Mitäpä meinaat tehdä?
Ai niin, sori spämmäys, mutta et kommentoinut juurikaan siihen raiskauslukuun. Että vaikka sama henkilö raiskaisi useamman ihmisen tai vaikkapa lähisuhteessa olevan useaan kertaan päivässä, niin mitäpä mieltä olet siitä että naistutkija arvelee että tätä tapahtuu Suomen kokoisessa maassa ka. 38 kertaa päivässä. Siis jos mietit että noista osa pakkautuu vaikka sitten johonkin kesäkaudelle ja siten niin festareille, juhannuskekkereihin tai muihin tilaisuuksiin (useinhan raiskaaja on ennestään tuttu ja asia saattaa jäädä ikuiseksi salaisuudeksi vaikkapa mökillä jossa joku sammuu väärän henkilön lähellä ja ei aamulla ole itsekään varma mitä tapahtui vai tapahtuiko mitään). Siltikin Suomessa on naistutkijan mielestä todellista että ka. 38 raiskausta päivässä olisi ihan normimeininki.
Mitä mieltä sinä olet tuollaisista arvioista?
Onko vika feministien huonossa kyvyssä suhteellistaa asioita ennen matemaattisia arvioita vai onko minulla vain liian ruusuinen käsitys todellisuudesta? Nimittäin jos arvioisi että Suomessa n. kaksi kolmesta raiskauksesta jää ilmoittamatta, olisi sekin paljon mutta tarkoittaisi alle 3000 raiskausta vuodessa, mikä sekin olisi kuitenkin ka. 6 päivässä. Aika paljolta kuulostaa sekin…
Nyt on pakko sanoa, että en voi suoralta kädeltä tuohon parisataasivuiseen Lapsiuhritutkimukseen juuri lähteä kantaa ottamaan, kun en ole sitä lukenut. Mutta lupaan pistää kyllä tutustumisen alle, kunhan vaalikiire helpottaa. Kiitos realistille linkistä, jonka avulla selvisi, mistä tutkimuksesta yleensäkin puhuttiin.
Sen sijaan on todettava, että mielestäni en kirjoituksessani missään vaiheessa ole vähätellyt naisten harjoittaman väkivallan osuutta. Aihe kun oli rajattu nimenomaan naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, ja sitä myös käsiteltiin — sekä kirjoituksessa että paneelissa. Toki lähden mielenkiinnolla mukaan seuraamaan myös paneelia, joka koskee esim. lapsi- tai miesuhreja, jos joku tällaisen järjestää. Tai väkivaltaa yleensä.
Varmastikin lähtökohtaisesti kaikki poliittisiin luottamustoimiin valitut toimivat parhaan tietonsa mukaan. Enempään tuskin kukaan pystyy. Jos uusia tietoja tulee, niihin reagoidaan. Maailma muuttuu, ja uusien tietojen pohjalta myös omaa mielipidettään on oikeus muuttaa.
Mutta tuskin nämä uudet tutkimustuloksetkaan sitä mielipidettäni muuttaa, että Turkuun on palkattava koordinaattori väkivalta-asioista vastaamaan. Tai sitä, että naisiin kohdistuva väkivalta on tuomittavaa — siinä missä mikä tahansa muukin väkivalta.
Se paneeli oli turha ja typerä. Siellä ei keskusteltu yhtään mistään, vaan siellä ainoastaan nyökyteltiin yhteen ääneen. Siellä ei kysytty “Miten nämä ongelmat voitaisiin ratkaista?”, vaan siellä kysyttiin “Miten Turku toimii tällä hetkellä?” Paneelissa ei edes yritetty miettiä millään tavalla sitä, miten esimerkiksi ne Amnestyn suositukset voitaisiin käytännössä toteuttaa, mitkä niistä suosituksista tulisi priorisoida tärkeimmiksi tai onko niissä suosituksissa puutteita.
Joku maailmanhistoriallisen luokan kälypää taas ollut ideoimassa koko hemmetin pelleilyä. “ANNETAAN NÄILLE EHDOKKAILLE VIHREÄT KORTIT JA KYSYTÄÄN NIILTÄ PITÄSKÖ NAISTEN HAKKAAMINEN KIELTÄÄ LAILLA DUH DUH ME DUMB =))))”
No jos nyt ihan totta puhutaan, niin eiköhän noin 100% yli 15-vuotiaista pojista ole kokenut väkivaltaa tai sen uhkaa. Ei taida kiinnostaa?