2008
Voi, voi… Koulut alkoivat jälleen, mutta eipä hyvältä näytä lapsosten tulevaisuus, jos katsoo luokanopettaja Jutta Urpilaisen (sd.) kommentteja mediassa.
Turun Sanomat kertoi Urpilainen kritisoivan jälleen hallituksen politiikkaa, joka hänen mielestään ”suosii suurituloisia ja kohdistaa verohelpotukset epäoikeudenmukaisesti nimenomaan hyväosaisiin”.
Kuten kaikki varmasti tietävät, on Suomessa käytössä progressiivinen tulovero. Käytännössä enemmän ansaitsevat maksavat siis ansiotuloistaan suurempaa veroprosenttia kuin vähemmän ansaitsevat.
Ellei luvattuja tuloveronkevennyksiä kohdisteta valtiovarainministeri Kataisen (kok.) mallin mukaisesti tasaisesti kaikkiin tuloluokkiin, veroprogressio kiristyy entisestään. Ja, itse asiassa, jopa prosenttiyksiköissä samansuuruinen veronalennus kaikkiin tuloluokkiin kiristää progressiota, vaikkakin vähemmän. Ohessa kärjistetty esimerkki:
Oletetaan, että ennen veronalennusta suurituloisten veroprosentti on 4 ja pienituloisten 2. Suurituloisten veroprosentti on siis kaksinkertainen pienituloisten veroprosenttiin verrattuna.
Jos kaikkille veronmaksajille kohdistetaan tämän jälkeen yhden prosenttiyksikön suuruinen veronkevennys, tulisi veroprosenteiksi 3 ja 1. Nyt suurituloisten veroprosentti on siis kolminkertainen pienituloisten veroprosenttiin verrattuna. Veroprosenttien absoluuttinen ero säilyy toki samana. Se on kaksi prosenttiyksikköä — sekä ennen muutosta että sen jälkeen.
Ei tuloveronkevennysten kohdistaminen kaikille tulotasoille siis mielestäni juurikaan suosi suurituloisia — se suosii ihan kaikkia tulonsaajia, meitä työntekijöitä.
Urpilainen puhui pienituloisten veronkevennysten puolesta MTV3:n uutisissa myös siksi, että niillä halutaan poistaa kannustinloukkuja. Tämä oli mielestäni varsin kummallista, näin kun ei kuitenkaan poistettaisi ongelman syitä, jotka ovat järjestelmän rakenteissa.
Pienituloisten veronkevennys on perusteltua juuri sen takia, että se poistaa kannustinloukkuja, ts. työn vastaanottaminen on kannattavampaa. Tämän ryhmän verotus sinänsä on tällä hetkellä kevyempää kuin muiden tulouokkien, joten Urpilaisen mainitsema perustelu lienee ihan validi.
800 miljooonan kohdentaminen yhteiskunnan heikoimpien toimeentuloon ei välttämättä jyrkennä progressiota, se riippuu ihan siitä miten rahat käytetään. Jos pottiin laitettaisiin vielä se 500 miljoonaa, minkä hallitus aikoo pumpata kaupan kattteisiin, voisivat kaikki tuloryhmät saada iloa budjetista.